Omalla otteella kompensoidaan paljon. Kotimaisen Refusalin esikoispitkä ei sisältänyt ikimuistoisia hittejä tai kerrasta päähän jääviä riffejä, mutta levyn ankara ja raskaasti iskevä blastinkatkuinen death metal onnistui tekemään kovan vaikutuksen.
Samaa linjaa jatkava Epitome of Void ei sekään lyö päihin niinkään tarttuvuutensa ansiosta. Puolituntinen murjonta ottaa ansionsa toisaalta, sillä levy onnistuu kuulostamaan ihan oikeasti rankalta ja omalta jutultaan. Tässä ei nuolla sen paremmin ruotsalaista perinnekuoloa, suomalaista melodiasynkkyyttä kuin jenkkiläistä brutalointiakaan.
Jos suuntaa on pakko antaa, niin hienoisia hardcorevaikutteita sisältävä albumi kallistuu ehkä eniten amerikkalaisen luupäisyyden puoleen. Vääntö on raskasta ja armottoman rujoa. Blastit painavat kuin kymmenen tonnin vasara. Laulajalla on paha olla, ja kaiken paketoi miellyttävän orgaaninen ja karskisti hakkaava soundi.