Abigail Williamsissa ei ole pysyvää kuin sen nimi sekä johtohahmo Ken Sorceron, joka on pyörittänyt vuosien aikana kymmeniä eri muusikoita. Bändi on ollut katkolla muutamaan otteeseen, ja levyjen linjat ovat seilanneet vähän sinne sun tänne. Joko A Void within Existence edustaisi pysyvyyttä?
Järjestyksessään kuudes kokopitkä albumi esittelee Sorceronin ympärillä jälleen uudistuneen bändin, mikä ei yllätä. Triolta löytyy meriittejä mm. Decrepit Birthistä ja Nachtmystiumista, joten kasassa on odotetusti pätevä äärimetalliporukka, jonka tekninen suoritustaso on moitteeton. Musiikissaankaan ei ole varsinaisesti valittamista – etenkään, jos sitä vertaa uran alkuvuosien metalcoren ja sinfonisen black metalin karseaan sekamelskaan.
Levyltä kuuluu tämän vuosituhannen yhdysvaltalaiselle black metalille tuttu tyyli. Sorceronin sävellyksissä ilmenee yhä hanskassa oleva kaoottisuus ja ajoittain synkältäkin vaikuttava vyörytys, jonka tukipilareina toimivat takuulla Behemothin, myöhempien aikojen Emperorin sekä tietysti myös Dimmu Borgirin kaltaiset bändit.
Tartuin uuteen albumiin vähintäänkin varauksella ja äärimmäisen kriittisin korvin, mutta kiekko pääsee hetkittäin yllättämään. Parhaimmillaan Abigail Williams on kiireettömän mutta pahaenteisen tunnelmoinnin parissa, sillä ryhmän tykitysosasto ei meinaa tarjota oikein mitään. Musiikin pintaa rapsuttamalla huomaa pian, että sisältö on varsin tyhjä.