Norjalaisen Djevelkultin nimi ja levyn ulkoasu eivät jätä arvailuille sijaa: luvassa on kahdeksan kappaleen ja kolmen vartin verran ehtaa skandinaavista black metalia.
I djevelens tegn -debyyttialbuminsa vuonna 2014 julkaissut bändi on ollut siitä epäkiitollisessa tilanteessa, että sen musiikkia on vertailtu kotimaansa mustan metallin klassikoihin, mikä on vähintäänkin kohtuutonta. Tätä yhtyettä on nimittäin hankala istuttaa samaan pöytään vaikkapa Burzumin, Immortalin ja Mayhemin kanssa.
Djevelkult tarjoaa suoraviivaista ja sopivalla tavalla roskaista rouhintaa jostain Urgehalin tietämiltä. Materiaalissa on periaatteessa hyvin juonta ja potkua, mutta ilmaisu on kaikkinensa kovin keskinkertaista ja monella tapaa kasvotonta. Djevelkultista löytyy kuitenkin halutessaan aineksia kekseliäisiinkin ratkaisuihin, mistä esimerkkeinä En ny tid ja makealla mörkgryningmäisellä otteella kulkeva Vredeskvad.
Yhtyeen musiikki ei kaipaa tuekseen progea tai avantgardea, mutta tietystä black metalin kliseemuotista irtautuminen tekisi Djevelkultille varmasti hyvää. Ehkäpä tämä toive toteutuu jo seuraavan albumin myötä.