Ysärin alusta asti Italian teknisen death metalin eturintamassa seissyt Sadist jatkaa raiteillaan. Firescorchedin (2022) väestä ei ole bändin pomon, kitaristi-synisti Tommaso Talamancan lisäksi jäljellä kuin alkuperäislaulaja Trevor Nadir. Vaan eipä kokoonpanon eläminen ole vaikuttanut bändin musiikilliseen antiin ennenkään.
Yhtyeen kymmenes albumi Something to Pierce soi jälleen kikkadeathin maisemissa – perustuksiltaan muuttumattomana, mutta jotain uuttakin kokeillen. Sitähän se aito progressiivisuus on.
Talamanca on sävyttänyt progekuoloaan milloin minkäkinlaisin melodisin maustein, ja tämänkertaiset rohdot tulevat Lähi-idän sävelperinteen ja kliinin naislaulun suunnilta.
Kitaramelodioineen ja tahtilajisirkuksineen jatsahtavasti polveilevaan progedödöön ja Nadirin aggressiiviseen huutoon naitetut uudet sävyt sopivat sekaan. Minulle ne eivät kuitenkaan maistu yhtä hyvin kuin aikaisemmilla levyillä kuullut psykedeelisemmät trippailut tai kauhuleffamaiset syntikkatunnelmoinnit.
Nyt syna lähinnä vain maalailee taustalla, ja Sadist-soundille leimallisen nauhattoman basson hiipunut roolikin hieman harmittaa.