Saksalainen Aeternitas jatkaa siitä, mihin kaksi vuotta sitten julkaistulla House of Usherilla jäi. Siis Edgar Allan Poen tuotannon läpikahluuseen. Tällä kertaa keskitytään yhden tarinan sijasta kahteentoista eri sepitelmään. Mukana ovat muun muassa Korppi, Kielivä sydän, Annabel Lee ja Eldorado.
Aeternitasin soittama sinfoninen goottimetalli on mitä sopivin tyylilaji Poen tarinoiden esittämiseen. Yhtye osaa tehdä parhaimmillaan tarttuvia ja tasokkaasti toteutettuja sävellyksiä, jotka eivät kuulosta orkestraalisuudestaan huolimatta ylipöhöttyneeltä sekameteliltä. Bändi ei tarjoile mitään hirveän omaperäistä, mutta esimerkiksi Nightwishin ja Tristanian ystävät saanevat tästä irti paljonkin.
Maskuliinisesta laulusta huolehtiva Oliver Bandmann ei ole kauhean ilmaisuvoimainen solisti, ja hänen panoksensa aiheuttaa toisinaan melkoisia antikliimakseja. Julia Marou on puolestaan nainen paikallaan, ja olisikin parempi, jos hän hoitaisi kaikki levyn lauluosuudet.
Hyvistä hetkistään huolimatta Tales of the Grotesque ei muodostu kovin innostavaksi kokemukseksi. Jos haluan nauttia Poeta musiikillisessa muodossa, taidan kääntyä The Alan Parsons Projectin Tales of Mystery and Imaginationin puoleen.