Ranskalainen kulttuuriperimä vaikuttaa täydelliseltä kasvupohjalta post- black metalille. Tästä kertovat paitsi Alcestin, Amesoeursin ja Les Discretsin huipputason julkaisut myös kolmannella albumillaan meuhkaava Aodon.
Aodonin musiikin takaa löytyy yksi mies, M-Kha, joka on saanut tällä kertaa mukaansa kaksi muutakin soittajaa. Musikanttien suoritukset ovat moitteetonta kuunneltavaa, mikä onkin tällaisessa musiikissa melkeinpä elinehto, kompuroiva ilmaisu kun veisi musiikilta luokattoman paljon voimaa.
Portraits myrskyää paikoin odottamattomilla tehoilla. Post-blackin nössöimmät puolet on sivuutettu oivasti, ja meno on genrensä puitteissa jopa rajua. Musiikillisen vaihtelun määrä on vähäinen, mutta M-Kha puristaa perusjutuista irti paljon. Ennen kaikkea miehen musiikissa puhuttelevat sen jämäkkyys ja ryhdikkyys, mikä ei ole nykymetallissa lainkaan itsestäänselvyys.
Aodonin ”vaikea kolmas levy” osoittautuu hyväksi ja vahvarakenteiseksi kokonaisuudeksi. Albumi jättää kuitenkin tilaa petraamiselle, joten seuraavalta julkaisulta on lupa odottaa suuria.