Neljännesvuosisata toimintaa ja seitsemän pitkäsoittoa on kunnioitettava saavutus mille tahansa bändille. Niin myös espanjalaiselle power-partiolle Vhäldemarille.
Yhtyeeseen tuli törmättyä vuosituhannen alussa I Made My Own Hell -levyn (2003) tiimoilta, mutta silloin mieleen jäi lähinnä bändin pohjoismaisittain hauska nimi. Vhäldemar on epäilemättä tehnyt työtään määrätietoisesti visioonsa luottaen, ja juuri ilmestynyt Sanctuary of Death puhuu väkevää kieltään kvintetin alati edenneestä musiikillisesta kehityksestä.
Vhäldemar-uutukainen puree ja potkii kaikilla osa-alueilla. Levy huokuu puhdasta eurooppalaista power metal -parhautta nopeudessa, melodioissa ja koukuttavien kertosäkeiden määrässä. Sanctuary of Deathiltä ei voi nimetä yksittäisiä huippusävellyksiä, vaan koko 11 biisin kattaus maistuu avauskappale Devil’s Childista lähtien kuin sinappihuurrettu sianpotka jouluaattona.
Vhäldemar karauttaa uutuudellaan suvereenisti genren mestaruussarjan kärkikahinoihin. Nappi otsassa on kitaristi-laulaja Carlos Escudero, jonka ilkeästi fraseeraava tenoriääni on bändin terävimpiä syömähampaita.