Hollantilaisen Asgrauw’n black metal noudattelee tarkasti 1990-luvun linjoja. Referensseiksi tipautetut Dødheimsgard, Emperor ja Ulver pitävät hyvin kutinsa, ja löytyypä meiningistä oma annoksensa Burzumiakin.
Täydelliseksi apinoinniksi touhu ei kuitenkaan heilahda, vaan musiikissa on myös omaa otetta. Raa’alla tunteella messuavat laulajat Vaal ja Kaos ovat genressään huippuluokkaa, eikä muitakaan instrumentteja käy syyttäminen, sillä Asgrauw löytää musiikkiinsa hyvän draivin. Tästä kertoo esimerkiksi reilulla kädellä rokkaava Wolvenbloe.d-kappale.
Gronspechin ysäritunnelmoinnissa on se hyvä piirre, että bändi on osannut löytää aikakauden black metalista parhaat puolet ja kykenee muokkaamaan niistä täysin relevantin teoksen. Black metal on toki ajatonta musiikkia, mutta Gronspechin soinnissa on erityisen vähän aikaan sidottua, mikä on ilahduttavaa.
Asgrauw’n kolmas albumi on hyvä näyttö siitä, että pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen tehdäkseen hyviä tuloksia. Levyn luulisi kelpaavan muillekin kuin 1990-luvun norjamenoa lähes uskonnollisella nöyryydellä palvoville.