Vahvasti juutalaiseen mystiikkaan nojaava death metal -orkesteri on saavuttanut päämääränsä. Käsillä oleva kolmas levy on oleva bändin viimeinen. Yhtye teki jo alussa sopimuksen, jonka mukaan se äänittää kolme täyspitkää levyä, joista kullakin on yhdeksän metallikappaletta (tavaramerkeiksi muodostuneet välisoitot pois lukien). Numerot eivät ole hatusta vedettyjä, sillä 999 edustaa tässä yhteydessä mystistä kruunua ja Yeshua mšihan, Suuren Kristuksen, kaikkitietoisuutta. Titteli puolestaan viittaa gnostilaiseen entiteettiin, aionien aioniin, joka syntyi tuntemattoman Isän hiljaisuudesta.
Laulaja-kitaristi Mors Dalos Ra’n kiinnostus mystiikkaan ja esoteriaan on selvästi astetta vakavampaa laatua, mikä tuo musiikkiin aivan uuden ulottuvuuden. Lyyriset teemat voi tietysti halutessaan ohittaa, mutta matka ei muutu hirveän paljon helpommaksi, yhtyeen Morbid Angel -vaikutteinen death metal kun tarjoaa melkoisia haasteita genren suurkuluttajillekin. Soundimaailma ja riffien muotokieli kunnioittavat perinteitä, mutta progressiiviset sovitukset, salakavala melodisuus ja ”etniset” välisoitot ovat omiaan karkottamaan ne, jotka ovat mieltyneet perinteisempään ja suoraviivaisempaan menoon. Domodeon Doxomedon on kaiken lisäksi triplalevy, joten pureskeltavaa riittää yllin kyllin.
Necros Christos venyttää nyt ilmaisunsa rajoja entistä rohkeammin ja saa revittyä itsestään vaikuttavia tuloksia. Seven Altars Burn in Sinin vanhan Metallican ja Iron Maidenin mieleen tuovat melodiset kehittelyt sekä The Heart of King Solomon in Sorceryn vahvat Mercyful Fate -vaikutteet ilahduttavat suuresti.
Necros Christosin viimeinen opus on mitä tyylikkäin tapa lopettaa levyjen tekeminen juuri oikealla hetkellä eli huipulla. Yhtyeen ystäville päätös on pettymys, sillä ryhmä saisi varmasti tuotettua lisääkin laatumateriaalia. Karvas on kalkki, mutta arvostan orkesterin päätöstä suuresti. Arvottomassa maailmassa on ilo törmätä yksilöihin, jotka omaavat vakaumuksen ja periaatteita.