Näin ne vuodet vierivät. Dimmu Borgirin viidennestä kokopitkästä on aikaa 21 vuotta. Uusintajulkaisua kaavailtiin kaiketi jo viime vuoden puolelle, mutta haasteelliset olosuhteet pakottivat ilmestymisen kuluvalle.
Puritanical Euphoric Misanthropia oli yhtyeen uralla merkittävä tapaus, sillä se löi läpi erityisesti Yhdysvalloissa. Kiekon sinfoninen black metal otti ison askeleen eteenpäin, mistä on paljolti kiittäminen albumilla soittanutta miehistöä, jota moni pitää yhtyeen historian parhaana.
Levy on täynnä tarttuvia biisejä, joista on kaivettu remiksauksen ja -masteroinnin avulla esiin uusia sävyjä. Nick Barkerin millintarkka ja nopea rumpalointi kuulostaa entistä murskaavammalta, ja Mustisin koskettimista löytyy paljon uusia juttuja. Etenkin yksi albumin tunnetuimmista kappaleista, Puritania, esittelee itsestään paljon odottamattomia piirteitä.
Bonuskamaksi isketyt nuhjuiset treenikämppäversiot laskevat hieman uusintajulkaisun arvoa. Mikäli paketti pitää arvostella puhtaasti kokonaisuutena, homma olisi toiminut parhaiten pelkän alkuperäislevyn päivityksenä, treeniversiot nimittäin palvelevat vain tosifanien mieltymyksiä.