Denveristä tuleva post-punk-ryhmä tekee debyyttialbumillaan vakuuttavaa jälkeä. Suloinen yhdistelmä varhaista New Orderia, The Curea, Killing Jokea ja Siouxie and the Bansheesiä on tumman viettelevä ja kohtalokas. Weathered Statues omaa klassista 80-luvun estetiikkaa, oli kyseessä sitten reverbissä uitetut kitarat, flanger-basson hypnoottinen pulssi tai konemaisella sykkeellä etenevät rumpukompit. Näiden päälle Jennie Mathers tulkitsee hieman debbieharrymäisellä fraaserauksella kauniinrouheita säkeitään.
Borderlandsin suurin vahvuus on monipuolinen ja monitasoinen soundimaailma, joka ehostaa kappaleita juuri oikealla tavalla. Lopputulos kuulostaa dynaamiselta ja hienovaraiselta houkutellen kuulijan sukeltamaan musiikin syvimpään ytimeen. Toinen merkittävä seikka on, että yhtye onnistuu kuulostamaan samaan aikaan sekä heleältä että raskaalta. Raskaus ei kuitenkaan ilmene siten kuin metallimusiikin kontekstissa tavallisesti, vaan kyse on pikemminkin jännitteestä, joka vapautuu lopulta uhmakkaana energisyytenä.
Kaiken kaikkiaan hyvin kaunis ja epätoivoinen levy.