Vuonna 2005 uransa lopettanut norjalainen Ildjarn on jättänyt kuuluvan jälkensä rujoon ja yksinkertaiseen black metaliin, jota myös suomalainen Valhalla Bound toisella kokopitkällään mallintaa.
Virgin Heartsin säröisen ja minimalistisen ilmaisun peruspilareina toimivat tasaisesti jyskyttävät rummut ja yksinkertaiset riffit, joita toistetaan ajoittain jopa rasittavuuteen saakka. Levyn jokainen kappale on veistetty käytännössä täysin samasta puusta, ja valtaosalle tavan kuulijoista Valhalla Boundin ilmaisu näyttäytyneekin ainoastaan ”soittotaidottomien paskasoundisena metelöintinä”.
Yhdentoista kappaleen massa muovautuu pääosin peruskamasta, mutta sekaan on lisäilty erikoisia väliosia, jotka tuntuvat alleviivaavan albumin erikoislaatuista luonnetta. Virgin Heartsilla ei tunnu olevan niin sanotusti kaikki aivan kohdillaan, mikä muodostuu lopulta kenties levyn suurimmaksi vahvuudeksi.
Valhalla Boundin takomisessa on jotain kiehtovalla tavalla hullua, mutta homma pysyy silti täysin kasassa ja tekijöidensä kontrollissa. Mikäli Ildjarnia ei olisi koskaan ollut olemassa, albumin saama arvosana saattaisi olla reippaasti korkeampi.