Caestus esitteli lupaavahkoja otteita aiemmin tänä vuonna julkaistulla Nordic Luciferian Discipline -ep:llään. Resiina jatkaa samoilla raiteilla myös ensimmäisellä täyspitkällä.
Jyväskyläläisten ominta kenttää on niin sanottu perus-black, joka on musiikillisesti suhteellisen suoraviivaista ja korutonta, mutta ei suinkaan vajavaisten soitto- ja sävellystaitojen pakosta, vaan mustanpuhuvan vision johdosta. Menossa on paljon samaa Korgonthurusin kanssa, joskin Caestusin pääasiallinen kieli on englanti.
The Undoer’s Keyn ankeudessa ja karuudessa ei ole varsinaisesti mitään kiinnostavaa, mutta bändi saa piiskattua kappaleisiinsa sen verran hyvin voimaa, että perusvaatimukset täyttyvät helposti. Kuten ep:stään, myöskään kokopitkästä ei löydy pahemmin moitittavaa, joskaan ei myöskään erityisemmin kehuttavaa – ellei sellaiseksi lasketa paria mainiota Satyricon-henkistä riffiä.
Caestusin puurtaminen näyttää tässä vaiheessa uraa hyvältä, mutta jatkossa muutama todellinen yllätys ja korvakarkki olisi ehdottomasti paikallaan.