Mongrel’s Crossin thrashinsekainen black metal luottaa niin äärinopeaan kaahaukseen kuin keskitempoiseen ilkeilyyn. Vaikka perinteisen heavyn elementtejäkin on löydettävissä, australialaistrion ilmaisu nojaa enimmäkseen raakaan ja alkuvoimaiseen pieksäntään. Melodisimmillaan yhtye tuo mieleen Mercyful Faten, mutta pääasiassa ollaan lähempänä Destroyer 666:iä. Koskettimia on ripoteltu sinne tänne, mutta lähinnä tunnelmaa tehostavien sointumattojen muodossa. Mielestäni ratkaisu on hyvä ja luo mukavan aavemaista tunnelmaa.
Psalter of the Royal Dragon Court on ilkeäluontoinen levytys, mitä korostaa kitaristi-solisti Grand Mongrelin raaka laulusuoritus. Niin hyvää kuin kappalemateriaali onkin, muutama esitys tuntuu hieman liian pitkältä ideoiden kantavuuteen nähden. Yhtye on selvästi parhaimmillaan suoraviivaisen paahdon äärellä.