Ruotsin Halmstadista tulee näemmä muutakin kuin itsemurhametallin suurlähettiläs Shining. Kaupungin ilmapiirissä lienee kuitenkin jotain epäilyttävää, sillä myös albumidebytantti Grimtone vaikuttaa ammentavan inspiraationsa elämän nurjalta puolelta.
Memento Mori kuulostaa autenttiselta 1990-luvun alkuvuosien norjalaiselta black metalilta. Meiningistä on aistittavissa erityisesti Enslavedin ja Immortalin alkuvuosien tuotokset parilla Emperor-ja Mayhem-kunnianosoituksella maustettuna. ”Ysäriblackin” ominainen kylmänkalsea vihaisuus on saatu taltioitua hyvin, mistä on suuresti kiittäminen varsin onnistuneita lauluja, jotka välittävät raakaa tunnetta mallikkaasti.
Grimtonen monotoninen tykitys iskee erityisen hyvin albumin ensimmäisen puoliskon aikana. Puutuminen iskee kuitenkin jo hieman päälle puolituntisen kiekon puolivälissä, mitä ei voi pitää mairittelevana. Biiseistä ei löydy tarpeeksi iskevyyttä eikä musiikista nyansseja, jotta kuulijan mielenkiinto pysyisi yllä loppuun saakka.
Memento Mori on pätevä startti uralle, mutta onpahan tässä vielä tehtävää, jotta homma saadaan kunnolla kantavalle pohjalle. Uskaliaisuutta ja omaperäisyyttä kaivattaisiin tässäkin tapauksessa.