Magnetic Eye jatkaa Redux-albumien julkaisemista kohtuullisen tuntemattomista nimistä koostuvan kaartin leipoessa Soundgarden-albumi Superunknownin (1994) uuteen uskoon.
Vain Ufomammut ja Dozer ovat aiemmin tuttuja, mutta 15 bändin joukosta nousee esiin mielenkiintoisia toimijoita. Laatu on tuotannollisesti ja soitannollisesti oikein kelpoa. Eritoten laulajille on nostettava peukkua useammankin kerran.
Albumin ideana on selkeästi ollut pyrkiä uusiin versioihin Superunknownin biiseistä ilmeisellä stoner/psyke-twistillä. Materiaalin tuhti melodisuus ja samanaikainen raskaus nousevat vahvasti esiin romuluisemmalla fuzzilla tuutattuna ja isoilla padoilla moukuteltuina. Kaikki esitykset eivät ole erityisen luovia, mutta monia uusluentoja voi sanoa jopa kekseliäiksi.
Horseburnerin Spoonman alkaa herkkiskantrina ja äityy mahtavaksi kaksoiskitarointi-ilotteluksi. Darkherin twinpeaksmäinen Like Suicide yltää koskettavuudessaan liki samalle tasolle kuin Johnny Cashin klassinen Hurt-luenta. Spotlights onnistuu loihtimaan jopa puhkikuluneeseen Black Hole Suniin mielenkiintoisen kierteen.
Vaan miksi kannessa on Badmotorfingerin graffaa, häh?