”Ei helvetti, viisi biisiä ja puolitoista tuntia saksalaista folk metalia?!” oli ensimmäinen ajatukseni Finsterforstin uuteen levyyn tarttuessani. Onneksi todellisuus kampesi ennakkoluulot metsään jo albumin alkumetreillä, sillä bändi kuulosti sarjassaan todella pätevältä tekijältä.
Zerfallin musiikillisena pohjana on odotetusti mahtipontinen äärimetalli: reilulla kädellä Bathorya ja Moonsorrow’ta, sekaan mukavasti Nokturnal Mortumia ja viimeistely Falkenbachilla. Tällaisen kaman parissa onnistuminen ei ole todellakaan helppoa, joten on suorastaan hämmästyttävää, kuinka hyvän ja tasapainoisen levyn yhtye on onnistunut itsestään riivaamaan.
Finsterforst on vienyt pullistelunsa niin tappiin, että edes yli puolituntinen päätöskappale Ecce Homo ei onnistu kyllästyttämään. Joskus enemmän on todellakin enemmän, ja Zerfallin massiivisten kappalerakennelmien keskellä tuntuu siltä, että intohimoisesti musiikkiinsa suhtautuva bändi on löytänyt kappaleilleen sopivat puitteet.
Albumi ei ole eeppisen äärimetallin mestariteos eikä Finsterforst bändinä millään tavalla mullistava, mutta Zerfallilla osuu kohdalleen niin moni osanen, että neljää kirvestä vaatimattomampi arvosana olisi suuri vääryys.