Kotimaisen Gloomy Grimin vuonna 1995 käynnistynyt taival ”kauhuteemaisen” dark metalin parissa on saapumassa maaliinsa, sillä seitsemännen kokopitkänsä Agathonomiconin kerrotaan olevan bändin uran viimeinen.
Toistaiseksi vakuuttavimmat näyttönsä edeltävällä The Age of Aquariusilla (2016) antanut kopla on uusimmallaan kinkkisen paikan edessä: kuinka lyödä viimeinen naula arkkuun mahdollisimman tyylikkäästi, mutta silti tiukasti omaa taiteellista visiotaan seuraten ja kuulijoiden odotuksista välittämättä.
Onneksi bändi ei ole lähtenyt hakemaan minkäänlaista uransa parhaiden puolien kertausta, vaan albumi on uusi Gloomy Grim -albumi muiden joukossa – joskin harmillisen keskinkertainen sellainen. Terävät kulmahampaat vilahtavat ajoittain, erityisesti levyn keskivaiheen kappaleissa, mutta kokonaiskuva jää lopulta valjuksi.
Gloomy Grim on ollut johtohahmolleen Agathonille varmasti tärkeä työväline, jonka todellinen merkitys ei tullut ehkä koskaan täysin välittyneeksi kuulijoille asti. The Age of Aquarius ja Blood, Monsters, Darkness -esikoislevy (1998) jäävät silti takuulla kummittelemaan vielä kauaksi aikaa yhtyeen ruhon maaduttua.