Viimeinen silaus uupuu – arviossa Caronte

Julkaistu Infernossa 2/2020.

12.04.2020
Caronte
Wolves of Thelema
Ván

Italialainen happodoomryhmä on kiintynyt Aleister Crowleyn tuotantoon. Ensimmäiset kolme levyä muodostavat maagisen trilogian, joka käsittelee miehen kirjoitusten shamanistisia aspekteja. Neljäs albumi Wolves of Thelema aloittaa yhtyeen uralla uuden kappaleen, jonka myötä uudistusta on tapahtunut myös miehistössä.

Jaime Gomez Arellanon (Paradise Lost, Cathedral, Ghost) tuottama albumi on tummasävyinen ja jokseenkin alkukantainen kokonaisuus, vaikka hienovaraisempiakin nyansseja on löydettävissä. Caronten musiikissa on selkeitä yhtymäkohtia Cathedralin 1990-luvun puolenvälin tuotantoon, jossa groove korvasi lanauksen. Laulaja Dorian Bonesin huutomaneerit puolestaan tuovat ajoittain mieleen Danzigin.

Wolves of Thelema on sinällään kelpo tuotos, mutta siltä uupuu jokin viimeinen silaus, joka kohottaisi kappaleet uusiin sfääreihin. Ylimääräinen hatunnosto kuitenkin Alessandro Canulle, joka on laatinut levyn medievalistis-okkultistisen kansitaiteen.