Australiassa on tunnetusti osattu tehdä hyvää rockmusiikkia, eikä The Neptune Power Federation ole tässä suhteessa poikkeus.
Enigmaattinen laulajatar Screaming Loz Sutch kuulostaa Joan Jettin ja Suzi Quatron hybridiltä, vaikka pystyy tarvittaessa hienovaraisempaankin tulkintaan. Musiikillisesti yhtyeen viides levy ei tee suurta pesäeroa edelliseen (Memoirs of a Rat Queen, 2019) vaan jatkaa tutun turvallisella ja varmalla linjalla.
Tässä tapauksessa se ei haittaa ollenkaan, sillä orkesterin psykedeelinen, teatraalinen ja pirullisella tendenssillä varustettu jytärock on tehty voittaja-aineksista. Siitä löytyy niin varhaisen Queenin notkeaa progerockia, Budgien lihaksikasta protoheviä kuin Thin Lizzyn melodisesti avaraa riffittelyäkin. Kun seos vielä lyödään ronskin stoner-filtterin läpi, paketti on sopivan sakea, mutta myös älyttömän kiehtova.
Vaikka The Neptune Power Federation suosii psykedeelisiä sävyjä, mitään jumittelua se ei harrasta, vaan pitää ilmaisunsa suhteellisen ytimekkäänä ja kuulijan aina iskuetäisyyden päässä.