Teksti ja kuvat: Katja Nykänen
– Niin, Suomestahan sinä olit? Minä en tiedä yhtään suomalaista bändiä, joka ei olisi ollut humalassa, pohdiskelee PR-mies O2 Academy Islingtonin bäkkärillä.
Jaa, tuumin ja potkin jaloissani olevaa näkymätöntä kiveä. Mitähän tästäkin nyt sitten pitäisi ajatella.
– Turisas? Eikös se ollutkin Suomesta? Kyllä, kyllä. Humalassa olivat. Ja Finntroll? Niin, niin. Myös he. Children of Bodom? Nekin. Huomaatkos nyt. Kaikki.
Ohitse kulkee yksi roudareista, jolta haetaan vielä vahvistusta asiaan.
– Ei. Minä en tiedä yhtään suomalaista bändiä, joka olisi selvinpäin. Kaikki ne ovat aina olleet humalassa, roudari vastaa tyynesti ja jatkaa matkaansa.
Minulle nyökytellään tietäväisinä. Sitten pohdiskellaan vielä Suomen kylmyyden vaikutusta alkoholin kulutukseen. Mutta ei kai tuo liene mikään uutinen, että suomalaisille maistuu alkoholi. Entäs se musiikki sitten. Jääkö se mieleen? Toivottavasti.
Pohdiskelen, lieneekö alkoholi tämän päivän kantava teema samalla kun pyyhin hikeä otsaltani ja yritän olla kiinnittämättä huomiota takaraivon vaimeaan jomotukseen. Edellisenä iltana oli Deströyer 666 -keikka Kentish Townissa, ja seurauksena taisi olla lievähkö krapula. Miten nyt näin sattuikaan?
Manchesterin-keikan kaiut
Primordialin keikan alkuun on vielä pari tuntia. Odottelen bändin vokalistia Alan Averillia, jonka edellinen haastattelu on hieman myöhässä.
Ympärillä pyörii muusikoita, roudareita ja muuta henkilökuntaa. Primordialin kitaristi Ciáran MacUiliam liittyy joukkoon ja syö seisaaltaan Englannille niin tyypillistä lounasta, kolmioleipää. Kun Averill viimein ilmestyy kulman takaa, MacUiliam kieltäytyy kunniasta eikä aio lähteä tämän mukaan myöhemmin tapahtuvaan pubihaastatteluun. Tuntuu siltä, että jos ei ole pakko, PR on vihoviimeinen asia, jota muusikot tänä iltana haluavat tehdä.
Averill on pukeutunut tummaan huppariin, jonka huppu peittää kaljua päätä. Hän näyttää yllätyksekseni pienemmältä kuin lavalla. Averillin yleisolemus on tällä hetkellä kaukana siitä lavaenergiasta, jota pursuavana yleisö on hänet tottunut näkemään. Hän on hieman vaisu ja jotenkin myös yrmeä. Vaisuus selittyy sillä, että edellisenä iltana Primordial oli keikalla Manchesterissa ja takana on jo kaksi aikaista aamua. Ja keikallahan tulee aina vähän juotuakin.
Primordial on Englannissa minikiertueella, joka käsittää tasan kaksi keikkaa: Manchester ja Lontoo. Miksi vain nämä?
– Emme ole oikeastaan olleet kiertueella UK:ssa vuoden 2003 jälkeen, jolloin keikkailimme Rotting Christin kanssa viisi tai kuusi päivää. Tämän jälkeen on täytynyt pitää pieni tauko, sillä nykyisessä muodossaan bändi ei vain voi soittaa esimerkiksi tiistai-iltana jossain Swanseassa 25:lle ihmiselle. Se on tietysti valitettavaa niille 25:lle ihmiselle Swanseassa, Averill sanoo ja nauraa kundeille, jotka pelleilevät vieressä ison läpinäkyvän kulhon kanssa. Miksi? Sitä he eivät taida tietää itsekään.
– Nykyään pitää maksimoida myös keikkapotentiaali. Meidän vain pitää tehdä parhaamme, koska meillä kaikilla on nyt enemmän vastuuta. Ei voi ottaa tuosta vain vapaata töistä keskellä viikkoa soittaakseen muutamalle ihmiselle. Sama pätee Euroopan-keikoilla, Averill selittää.
– Teemme edelleen klubikeikkoja, kuten eilen… Mutta se riippuu tapauksesta. Esimerkiksi se, että Primordial soittaisi Lontoossa, ei tapahdu usein. Ja kun se lopulta tapahtuu, keikalle saattaa tulla yli 600 ihmistä.
Kirottu savukone
Viime vuonna Primordial esiintyi Bloodstock-festivaaleilla, mutta keikka ei mennyt ihan niin kuin etukäteen suunniteltiin. Averill menetti vauhdikkaan alun jälkeen äänensä, eikä suusta tullut ulos pihinää kummempaa.
– Olen laulanut ehkä 400–500:llä keikalla, enkä ole koskaan menettänyt ääntäni sillä tavalla. Se oli allerginen reaktio, joka johtui savukoneen savusta. Se on itse asiassa aika tavallista, ja monella bändillä onkin sääntö, että keikalla ei saisi olla savukonetta, Averill sanoo.
– Muistan laulaneeni kyykyssä lavan edessä, kun tämä tummin koskaan näkemäni savu tuli kohti – en edes nähnyt yleisöä kunnolla – ja parin lauseen jälkeen ääni katosi.
Keikka on jäänyt ihmisten mieliin, sillä bändi yritti sitkeästi jatkaa settiä siitäkin huolimatta, ettei Averill pystynyt edes kuiskaamaan.
– Minulle se oli musertavaa. Olimme taistelleet niin monta vuotta, että pääsisimme soittamaan niin suurelle yleisölle UK:ssa ja sitten tapahtui näin. Mutta minkäs sille voi. Se on elämää… Emme ajatelleet sitä silloin, mutta rumpalimme on hyvä laulaja, joten olisimme voineet antaa mikin hänellekin.
Averill kertoo, että hänelle kävi melkein samalla tavalla aikoinaan Suomessa, kun pakkanen oli kuulemma noin 27 asteessa ja kundit raahasivat välineitä autosta keikkapaikoille. Kolmantena päivänä ääni alkoi kärsiä. Ne ovat nämä pohjoisen ääriolosuhteet toisinaan hieman haasteellisia.
Seikkailut Suomessa
Primordial on käynyt Suomessa jo useampaankin otteeseen. Bändi on nähty esimerkiksi Tuskassa vuonna 2008, ja edellisen kerran viime vuoden lokakuussa Metalheim-festivaaleilla. Averill muistelee Suomen-reissujaan hyvällä. Tosin ei välttämättä muista ihan kaikkea.
– Edellinen Helsingin-keikka oli todella pitkä, ainakin kaksi tuntia. Taisin juoda kokonaisen pullollisen Jack Danielsia kahden kolmen kappaleen aikana eli noin kahteenkymmeneen minuuttiin. Hyppäsin yleisön joukkoon kahden viimeisen kappaleen ajaksi – en tiedä miksi – ja lauloin ne kaksi viimeistä kappaletta siellä. Sitten en muista seuraavasta kolmesta tunnista paljoakaan, paitsi erinäisiä kiistoja, Averill kertoo.
– Heräsin seuraavana päivänä hotellihuoneesta enkä muistanut juuri mitään. Olin kyllä osannut laittaa kaikki tavarani täydelliseen järjestykseen.
Keikan jälkeen Averillin käytöksestä oli tullut hieman sanomista. Mutta suomalainen yleisö ei kuulemma ollut näyttänyt olevan asiasta moksiskaan. Niin, ja sen Jack Danielsin juominen on enemmän rock’n’roll kuin esimerkiksi Jamesonin, että se siitä irlantilaisesta viskistä keikkajuomisena.
– Suomeen on aina ollut mukava mennä. Tuskassa soittamamme keikka oli jopa yksi parhaimpiamme… Jotenkin tuntuu, että Suomessa yleisön ja Primordialin välille on syntynyt yhteys.
Averill soittaisi mielellään taas Tuskassa jos tilaisuus siihen vain tulee. Jutustelemme muutaman minuutin Averillin omista kirjoitusprojekteista, jonka jälkeen jätän hänet pohtimaan, pitäisikö hänen pestä päänsä ennen seuraavan pubihaastattelun alkua vai ei. Päänpesukysymyksen vastaus jää hämärän peittoon, mutta ainakin mies on jo huomattavasti virkeämpi.
Alkukantaista energiaa
Ilta on vielä suhteellisen valoisa, kun O2 Academy Islingtonin ovet aukeavat ja yleisö alkaa virrata sisään sen uumeniin.
Primordialin minikiertueella lämppäreinä toimivat Winterfylleth ja Hell. Siinä missä Winterfylleth avittaa yleisön kevyeen alkuhikeen, Hellin teatraalinen esitys varmistaa lopullisesti infernomaisen olotilan. Lontoolaisyleisö, joka on täyttänyt keikkapaikan melkein kokonaan, on valmis ottamaan vastaan harvinaisen herkkunsa.
Primordial saapuu lavalle noin kello 20:30, viimeisenä Averill pää tutusti maskeerattuna. Pääbändin osuus on puolitoista tuntia. Keikka ei voi kestää iltakymmentä pidempään, sillä samassa tilassa on alkamassa myöhemmin klubi-ilta.
Bändi aloittaa vahvasti ja energisesti Redemption at the Puritan’s Hand -albumin kappaleella Lain with the Wolf, jonka jälkeen kuullaan A Journey’s End -albumilta lohkaistu Autumn’s Ablaze. Myöskin alussa soitettu suosikkini No Grave Deep Enough kuulostaa erittäin hyvältä. Kappaleita soitetaan edellä mainittujen levyjen lisäksi myös The Nameless Dead- ja The Gathering Wilderness -albumeilta.
Yleisö on mukana alusta lähtien ja osoittaa suosiotaan myös Averillin välispiikeille. Averill itse voitelee kurkkuaan tasaiseen tahtiin punaviinillä, jota hänellä on lavalla pullollinen. Pullo hupenee tunnin kuluessa, mutta vielä on jäljellä sitä perinteistä Jack Danielsia. Yrmeästä haastateltavasta ei näy enää jälkeäkään.
Averillin persoona on jälleen selvästi keskeinen osa keikkaa. Ja hänellä menee lujaa. Välillä tuntuu, että ehkä hieman liiankin lujaa. Esiintymisessä on jotakin apinanraivoa vastaavaa alkukantaisuutta, johon bändin nimikin viitannee. Jää selvittämättä, johtuuko tämä raivo alkoholista vai esiintymisen aiheuttamasta hyvänolontunteesta. Veikkaisin hieman molempia. Mutta homma pysyy silti koossa. Juuri ja juuri. Sitä ei tiedä miten kävisi, jos keikka jatkuisi vielä pidempään ja viinaa riittäisi. Kyllä ne irlantilaisetkin osaavat.
Primordialin settilista:
01. Lain with the Wolf
02. Autumn’s Ablaze
03. No Grave Deep Enough
04. Gallows Hymn
05. Bloodied Yet Unbowed
06. As Rome Burns
07. The Mouth of Judas
08. Heathen Tribes
09. The Coffin Ships
10. Empire Falls