Tiistai-ilta pitkien pääsiäispyhien jälkeen? Ei ehkä ihan ideaali ajankohta mittavalle heavy metal -keikalle, mutta illan pääesiintyjä Hypocrisy sekä muut kolme orkesteria – Abbath, Vreid ja Vomitory – eivät tarttuneet epäedullisiin todennäköisyyksiin. Helsingin Tavastia oli nimittäin totaalisen loppuunmyyty, ja niin olisi muuten ollut selvästi isompikin keikka-areena.
Illan aloittaja Vomitory edustaa ruotsalaisen thrash-pitoisen death metalin old school -osastoa. Orkesteri ei ole koskaan onnistunut kohoamaan sveamamman suurimpien legendojen rinnalle, mutta herranen aika sentään: jos bändi on jauhanut tapporiffejä – pienien taukojen kera – vuodesta 1989 ja taakse on jäänyt kymmenen ansiokasta studioalbumia, niin otetaanpa taas kerran hattu pois päälaelta.
Vomitoryn tuorein albumi In Death Throes ilmestyy näinä päivinä, ja se on taas yksi ansiokas lisä ruotsalaisyhtyeen CV:hen. In Death Throes todellakin näyttää, miten ”metallityöt” hoituvat näiltä vanhemmilta valtiomiehiltä tyylikkäästi ja konstailematta. Samaa voi sanoa Tavastian-keikasta: puolen tunnin myllytys maistui niin suolaiselta kuin makealtakin. Pisteet myös yleisölle: vaikka kyseessä tosiaan oli neljän yhtyeen mittainen metalliputki, suurin osa porukasta oli löytänyt paikalle jo Vomitoryn aikana.
Norjalainen Vreid perustettiin aikoinaan black/folk-yhtye Windirin raunioille. Parikymmentä vuotta toiminut bändi on ollut varsin tuottelias ja discografian varrelta löytyy jo kymmenen studiolevyä – ja kun olet sattunut levyttämään sellaisen sata biisiä, niin ko. läjästä on tietenkin hillittömän hauska valita kappaleet kolmenkymmenen minuutin mittaiselle keikalle. Hieman ”kasvottomaksi” jääneen bändin setistä mieleen jäi erityisesti uudelta The Skies Turn Black -albumila poimittu mainio From These Woods.
Seuraavana estradille saapastelivat herrat nimeltään Olve Eikemo, Ukri Suvilehto, Ole André Farstad ja Andreas Fosse Salbu. Olven – siis Abbath Doom Occultan – komentaman yhtyeen ohjelmisto ei tällä kiertueella koostu Immortal-tuotannosta vaan reilun tunnin mittainen setti oli kasattu kolmen Abbath-albumin (Abbath, Outstrider ja Dread Reaver) antimista.
Mikäli olet sattunut seuraamaan Abbathin mittavaa uraa, tiedät paremmin kuin hyvin, että tällä bergeniläismuusikolla on silloin tällöin ollut näkyviä ongelmia nautintoaineiden kanssa. Nyt – tai viime aikoina muutenkaan – sellaisesta kohelluksesta ei onneksi näytä olevan tietoakaan, ja Eikemo sekä bändin muut muusikot olivat terävässä iskussa, ja kappaleet hyökkäsivät päälle pysäyttämättömällä voimalla. Pysäyttämätöntä oli myös savukoneen käyttö, sillä välillä muusikot häipyivät liki näkymättömiin koneellisen savusumun sekaan.
Abbath ei toki olisi Abbath ilman enemmän tai vähemmän – vastaanottajasta riippuen – humoristisia välispiikkejä. Tälläkin kerralla tuli harvinaisen selväksi, että artisti osaa sanoa taiteilijanimensä hyvinkin monella tavalla. Näiden eri ”Abbath-nyanssien” toistaminen on tässä yhteydessä – tekstimuodossa -mahdotonta, mutta tutustukaapa aiheeseen vaikkapa YouTubessa. Vakavasti – tai liiankin vakavasti – aiheeseen suhtautuville Abbathin huumori ei välttämättä uppoa, ainakaan kovin syvälle, mutta mikäli kravatti ei ole liian tiukalla, niin kyllähän tämä ”black metalin Gene Simmons” on monenlaisessa viihdyttävyydessään koko skenen kärkihahmoja.
Entä illan päättänyt ruotsalaisveteraani Hypocrisy? No, tyylikkäästi harmaantuneen laulaja-kitaristi Peter Tägtgrenin kipparoima nelikko oli pitkän Euroopan-kiertueen alkumetreillä suorastaan perkeleellisen kovassa iskussa. Ihan oikeasti: mitkä ovat todennäköisyydet sille, että 35-vuotias death metal -rykmentti paiskaa energisen ja loistavasoundisen 75-minuuttisen, josta ei löydy mitään valittamisen aiheita? Samalla konsertti painoi unohduksiin viime kesän John Smith -festarikeikan, joka ei ollut Hypocrisyltä mikään nappisuoritus – muun muassa viime hetken epäonnisista sairasteluista johtuen.
Hypocrisy ei juuri nyt ole millään varsinaisella ”albumirundilla”, sillä ryhmän edellinen studiolevy Worship ilmestyi 2021, ja bändi tarjosikin tasaisen maukkaan läpileikkauksen uransa eri vaiheilta. Kappaleita taisi tulla kaikkiaan yhdeksältä eri Hypo-kiekolta, mutta jokunen lätty jäi tästäkin huolimatta täysin paitsioon. Se ei silti tuntunut ”missään” siinä vaiheessa, kun Peter, basisti Mikael Hedlund, kitaristi Tomas Elofsson ja vuonna 2022 liverumpaliksi kiinnitetty Henrik Axelsson paiskasivat täyden laidallisen niin murskaavilla riffeillä siunattua hidas-Hypoa – Fire in the Sky, Roswell 47 ja niin edelleen – kuin ripeää death metal -runttaustakin: Killing Art, War-Path ja niin edelleen.
Setin edetessä mieleen nousi väkisinkin se ajatus, että vaikka jokainen itseään kunnioittava death metal -diggari tietääkin Hypocrisyn vallan hyvin, niin onko tämä pitkän linjan bändi siltikin jossain määrin aliarvostettu? No, tiedä häntä, mutta Tavastialla eräs asia ei jäänyt epäselväksi: Hypocrisy, sataprosenttinen death metal -legenda, on edelleen huippuiskussa, vaikka nelikymppiset kohta jo häämöttävätkin. Tehkää perässä!
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
