Obituary ottaa rennosti, mutta tahti sen kuin kiihtyy.
Florida: niemimaa USA:n itärannikolla, 18 miljoonan asukkaan osavaltio. Muutamia mielleyhtymiä: vuoden 2000 presidentinvaalien pieleen mennyt ääntenlaskenta, trooppiset myrskyt, Disneyworld. Florida on myös suosittu muuttokohde elämän ehtoopuolelle ehtineille; huomattava osa asukkaista on eläkeläisiä.
John Tardy, 41, on asunut Floridan auringon alla koko ikänsä.
– Moni kuulee metalliskenestä ja tulee tänne odottaen näkevänsä bändejä keikoilla seitsemänä päivänä viikossa… eikä se kuitenkaan ihan niin ole. Täällä on hyvä skene, mutta ei mikään erityisen mahtava. Varsinkaan verrattuna joihinkin eurooppalaisiin paikkoihin, joissa olemme soittaneet. Mutta on niitä parempia skenejä ihan kotimaankin mittakaavassa.
Ajat siis muuttuvat, mutta osavaltion legendaarinen kuolometalliskene ja yksi sen kulmakivistä eivät vieläkään suostu hirttäytymään unholan köyteen. Vuosituhannen alkupuoliskolta saakka Obituary on löytänyt uutta tulta alleen. Uusin levy Darkest Day onkin solistin mukaan viime vuosien sammuttamattoman luomisvimman tulos.
Death metal on musiikkilajina niin fyysinen, välitön ja energinen, että sen juuret lukioikäisten pojankloppien autotallikokeiluina on täysin järkeenkäypää. Ei sitä enää keski-iässä luulisi mokomaa vääntöä jaksavan.
Vanhan koulun ”veteraanien” jatkaminen aggression ja ”brutaaliuden” tiellä aiheuttaa siksi sekä kunnioitusta että lievää skeptisyyttä. Jokainen yli 35-vuotias dm-muusikko myöntää silloin tällöin tuntevansa olonsa vähän väsyneeksi ja ei-enää-niin-brutaaliksi. Iän karttuminen ei kuitenkaan aina ole negatiivinen asia. Ikä myös opettaa, kypsyttää. Obituaryn tapauksessa se on saanut aikaan työskentelytavan muuttumista ”aikuisempaan” suuntaan.
– Muistan, kuinka kirjoitin biisin Intoxicated (Slowly We Rot, 1989), ja siinähän on suunnilleen 26 eri rytmivaihtelua. Se on jotain semmoista, jota vain teini-ikäinen voi keksiä, Tardy naurahtaa nostalgisesti ja sanoo tyylin muuttuneen erityisesti paluulevy Frozen in Timen (2005) tiimoilla. Nuoruuden levottomuus on hiljalleen vaihtunut kärsivällisyydeksi.
– Käytämme yhä enemmän ja enemmän aikaa äänittämiseen ja kuuntelemiseen. Siis ihan vain istua alas ja kuunnella, antaa aikaa itsellemme
tehdä mahdollisia muutoksia. Miettiä hieman, antaa asioiden muhia.
– Vanhat levymme äänitimme nopeasti, koska olimme niin innoissamme, että olimme ylipäänsä päässeet äänittämään. Ja sitten vuoden päästä kuuntelit levyä ajatellen ”voi kunpa olisin viitsinyt tehdä tuon toisin, jos olisimme
tehneet tuon vielä yhden kerran…”
Lue koko juttu Infernon numerosta 68! (Teksti: Riitta Itäkylä)
