Lähinnä timanttikaivoksilla vaurautensa kerännyt Botswana on suhteellisen vauras mutta pieni valtio eteläisessä Afrikassa. Valtaosa maasta on Kalaharin autiomaan peitossa, ja vehreämpiä alueita asuttavat virtahepojen ja kirahvien kaltaiset eksoottiset eläimet, joita peruspulliainen on nähnyt ainoastaan tv:n luontodokumenteissa.
Eipä tulisi mieleen, että paahtavan helteen keskellä syntyisi ajatus heavy metal -bändin perustamisesta. Ilmeisesti italialaiset sukujuuret omaavan Giuseppe Sbranan ajatukset olivat kuitenkin toiset, kun hän perusti Skinflintin kymmenen vuotta sitten.
Porukka ehti julkaista omakustannepohjalta neljä levyä, kunnes Pure Steel Records tarttui täkyyn ja julkaisi porukan viimeisimmän levyn Nyemban (2014) uudelleen.
– Nyemba on konseptilevy, joka kertoo 1800-luvulla läntisessä Afrikassa harjoitetusta noituudesta, Sbrana aloittaa.
– Soundillisesti se on vanhan koulukunnan heavy metalia, mutta mukana on tietysti oma uniikki tyylimme. Äänitimme levyn livenä studiossa, joten mukana ei ole todellakaan mitään vippaskonsteja tai studiotrikkejä. Halusimme säilyttää musiikkimme mahdollisimman rehellisenä.
Skinflintin musiikki on todellakin melko karskia, kömpelöäkin, ”käppäheviä” jossa ei turhia hienostella. Omanlaistaan vetovoimaa siinä kuitenkin on, mistä pitävät huolen myös traditionaaliset afrikkalaiset kansanmusiikkivaikutteet ja omaperäiset teemat.
– Afrikkalaisella hengellisyydellä ja eri mytologioilla on pitkät perinteet, ja uskomme, että suuri osa tästä on täysin tuntematonta aluetta valtaosalle kuulijoista. Saamme paljon inspiraatiota ympäristöstä ja elämästämme täällä noin yleensäkin.
Afrikkalainen metallikulttuuri on jokseenkin samassa pisteessä kuin Suomen vastaava 1980-luvun alussa. Intoa riittää, mutta suuret kansainväliset markkinat ovat vielä kaukainen haave. Sbrana tunnistaa paikallisen metallikulttuurin rajallisuuden, mutta suhtautuu tilanteeseen varovaisen optimistisesti.
– Meillä on täällä muutamia ongelmia. Esimerkiksi keikkapaikkoja ei ole juuri lainkaan, eikä paikallisella porukalla ole hajuakaan, että täällä tehdään tällaista musiikkia. Silti tämä on aivan mahtavaa! Jengi on pieni, mutta omistautuneisuutta löytyy, ja kiinnostuneita on ollut mukana menossa jo jonkin aikaa. On vain ajan kysymys, milloin saamme ansaitsemaamme huomiota.
Millainen mahtaa olla Skinflintin suosio ulkomailla? Oletteko vetäneet keikkaa muuallakin kuin kotiseudullanne?
– Tilanne kotimaan keikkapaikkojen suhteen on todellakin surkea, mutta saamme mahdollisuuksia soittaa aina silloin tällöin ja faneilta saamamme palaute on aina aivan huikeaa! Olemme kiertäneet myös Etelä-Afrikassa, Keniassa ja Ruotsissa, mutta lisäkeikat olisivat todellakin paikallaan.
Botswanan metallitouhuista on taltioitu myös dokumentti nimeltä March of the Gods: Botswana Metalheads, jolla seurataan paikallisen metallikentän touhuja lähinnä Wrust-nimisen bändin matkassa. Pätkiä dokumentista on löytynyt YouTubesta jo yli vuoden, mutta valmis tuotos odottaa julkaisuaan.
– Joo, olemme mukana dokumentissa, mutta kukaan meistä ei ole vielä nähnyt sitä, Sbrana tyytyy toteamaan.