Vuonna 1988 perustetun Cannibal Corpsen neljällä ensimmäisellä pitkäsoitolla murissut Chris Barnes erotettiin yhtyeestä 1995, jonka jälkeen tämä on keskittynyt 1993 perustamaansa sivuprojekti Six Feet Underiin. Six Feet Underin kokoonpanossa on vuodesta 2017 asti vaikuttanut toinenkin Cannibal Corpsen alkuperäisjäsen, kitaristi Jack Owen.
Tuoreessa Loaded Radion haastattelussa Barnesilta kysyttiin, olisiko tämä valmis nousemaan entisen bändinsä kanssa lavalle, mikäli Rock and Roll Hall of Fame joskus avaisi ovensa äärimetallin suurnimille kuten Cannibal Corpselle. Barnes totesi olevansa kyllä itse siihen valmis, muttei usko entisten bänditoveriensa olevan samalla linjalla.
”Olen aina ollut avoin ajatukselle, mutta eivät he tekisi niin, koska sellaisia he vain ovat. Eivät he pyytäisi minua ja Jackia lavalle kanssaan. Niin ei tulisi tapahtumaan. He jättäisivät meidät pois. Tai saattaisivat he kutsua meidät lavalle, mutta eivät he koskaan tulisi soittamaan minun ja Jackin kanssa biisiä tai mitään sellaista”, Barnes tuumaa.
Lue myös: Ex-Cannibal Corpse -kitaristi ja perustajajäsen bändistä: ”Se oli toksinen ympäristö”
”Luulen sen johtuvan siitä, etteivät he pidä minusta ja – enkä halua rehvastella tai mitään, kunhan totean tosiasioita – he kokevat läsnäoloni uhkana, mitä tulee minuun laulajana ja bändille antamaani panostukseen. He ovat aina yrittäneet vähätellä osuuttani eivätkä ole olleet minulle kovin mukavia. Koska se mitä minä tein on aina ollut varjo kaiken sen yllä, mitä he ovat yrittäneet tehdä ja saada itse aikaan. Ja siksi sain lähteä.”
”Se on kuitenkin ihan okei eikä minulla ole sen kanssa ongelmaa. En ole koskaan ollut katkera, olen vain kertonut oman puoleni ja ne faktat jotka tiedän. Olen aina sanonut, että Six Feet Under on ollut minulle suurin siunaus ja tie ulos [Cannibal Corpsesta], jossa en ollut onnellinen. Six Feet Under on parasta mitä minulle on tapahtunut ja kun sain potkut Cannibal Corpsesta, se oli hienoa. Jopa Alex (Webster, Cannibal Corpsen basisti) voi kertoa sinulle, että kun hän soitti ja kertoi minulle potkuista, olin helpottunut. Naurahdin, että ’Hieno juttu, kiitos!'”
