Modernia post-metallia esittävä Atlases julkaisee uuden albuminsa Woe Portrait lokakuun 23. päivä saksalaisen Lifeforce Recordsin kautta. Kyseessä on porilaisyhtyeen toinen pitkäsoitto.
Inferno tarjoaa levyn kuunneltavaksi jo nyt julkaisupäivään saakka. Alapuolelta löydät lisäksi kitaristi Ville-Veikko Laaksosen ja basisti-laulaja Jerkka Perälän biisikohtaiset kommentit, jotka valottavat kappaleiden teemoja ja tarkoituksia tarkemmin.
Dreadlight
– Kun Dreadlightin sävellys valmistui, tuntui selvältä, että albumin on alettava tällä täsmäiskulla. Tämän myötä siitä tuli myös ensimmäinen musiikkivideo sekä single. Kappaleessa käydään taistoa valoa vastaan ja sen puolesta. Dreadlight maalaa mielikuvan ympäröivästä painajaisesta, jossa kuukin on uupunut antamaan pientä kajoaan. Loputon yö laulaa kammottavaa lauluaan…
Halos
– Halos lähti kehittymään junnaavasta syntikkariffistä, joka jatkuu kantavana teemana läpi kappaleen. Kevyempää Atlasesta, jonka säkeistöissä havaittavissa Porcupine Tree/Steven Wilson -tunnelmaa. Ei kuitenkaan tietoisesti.
Eternia
– Eternia päätyi kolmanneksi julkaistavaksi singleksi videon kera. Kappaleen hallitseva tunnetila on synkkä, pohtiva ja mystinen. Eternia tutkii ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita päästen lopulta lopulliseen tuomioonsa: meitä ei ole tarkoitettu kestämään ikuisesti.
The Unsung Lament Pt. I – Apparition
– Apparition on kaksiosaisen The Unsung Lament -sävellyksen katalyytti maalaten kuvaa sortuneista luolastoista, niityistä, auringosta ja kaiuista. Kappale on kaunis ja kaihoisa alkusysäys raskaalle jatko-osalleen Silhouettes.
The Unsung Lament Pt. II – Silhouettes
– Monisäikeinen ja raskas kappale. Toinen single albumilta varustettuna lyriikkavideolla. Apparitionin jatko-osa, jossa liikutaan alun ilmavuuden ja kaukaisuuden kaikujen kautta lohduttomiin jäähyväisiin.
Phoenix Trail
– Phoenix Trail on albumin vanhin sävellys. Kappaleen synty on aikanaan lähtenyt treenikämpillä jamittelusta. Sitä on soitettu keikoilla sekä jo alkuvuoden 2019 Baltian minirundilla. Albumin pisin ja viipyilevin kappale, joka kertoo tarinaa heikosta ja hauraasta henkilöstä, joka lähetetään kohti pimeyttä lohduttavien valheiden saattelemana. Post-metallimpaa puolta, modernein vivahtein.
Solarist
– Solarist edustaa albumin tanakkaa puolta. Myös tämä kappale on saanut alkunsa treenikämpillä jamittelusta, josta muokkautunut demotussyklin lävitse nykymuotoonsa. Albumin avaavan Dreadlightin veli, jossa kappaleen keskivaiheilla kuitenkin pilkahdus kajoa raskaan louhimisen lisäksi.
Marta
– Marta on ollut bändin mielestä alkutekijöistään asti selkeä kohokohta albumilla. Kappaleessa on edustettuna Atlasesin kaikki tähän astiset puolet: elektronisia elementtejä, tiukkaa riffittelyä, sekä modernia new doomia ja kevyttä kelluntaa. Marta valikoitui temaattisuutensa ja elokuvallisuutensa vuoksi albumin grande finaleksi ja neljänneksi videoksi albumilta, joka julkaistaan levyn kanssa samana päivänä. Kappaleessa nimensä mukaisesti tunnelmana marras sekä kuolema. Läpikäytäviä vaiheita tarinan protagonistilla on monta: tyyneys, jonka rikkoo yllättävä ahdistus. Ahdistus muuttuu ylitsevyöryäväksi peloksi. Hiljalleen olon muututtua vapautuneemmaksi tulee pohtiva osuus. Päähenkilön syöksyttyään ja eksyttyään jälleen kaaokseen tulee lopulta kirkasta: hyväksyntä. Kaikki päättyy yhtä nopeasti kuin alkoikin.