Tarja Turunen on ollut jo lähes 30 vuoden ajan metallimaailman keskiössä. Siitä alkaen, kun Tarja valloitti kuulijoiden sydämet Nightwishin laulajana, hän on saanut osakseen huomiota, joka ei jää vain ihailuun.
Tarjan soolomusiikkia ja Nightwishia yhdistää yksi erityinen asia: Ne ovat niin suurten tunteiden musiikkia, että kuulijat ympäri maailmaa ovat sen suhteen äärimmäisen fanaattisia ja omistautuneita.
Miten tällaiseen fanatismiin voi ylipäänsä suhtautua? Siihen ei Tarja itsekään osaa ihan täysin vastata.
– Onhan se käsittämätön ajatus, että ihminen voi olla faneille ikään kuin jumalatar, kun se ei itse pidä itseään tavallista ihmistä kummempana, nauravainen laulaja juttelee videopuhelun ruudulla Espanjan kodistaan käsin.
– Kai siinä on muisteltava omaa Bonnie Tyler -fanitusta ajalta, kun olin 11- tai 12-vuotias ja karattiin kaverin kanssa sen keikalle. Sekin oli kaukana sellaisesta oikeasta fanatismista. En itsekään osannut fanittaa sillä tavalla. Sellaista ei niin paljon harrasteta Suomessa. Ulkomailla on musiikkifanatismia ja urheilufanatismia eri tavalla. Se kiihkeys on joskus vähän pelottavaakin.
– Kun tapaan faneja keikkojen yhteydessä, mulle on tärkeää kuulla, miten he ovat ihmisinä kokeneet mun heille ihmisenä tekemän musiikin. Monet näistä faneista ovat kiertäneet mun keikkoja parikymmentä vuotta ja he jakavat yhä elämänsä käänteitä mun kanssa.
Tarja ihmettelee, että toisinaan tulee vastaan faneja, joille hänen läsnäolonsa on yksinkertaisesti liikaa. Äärimmillään kohtaamiset fanien kanssa voivat olla yllättävillä tavoilla kuormittavia.
– He ovat ilmoittautuneet fanitapaamiseen, mutta eivät oikein pysty olemaan siellä, romahtavat ihan täysin ja vain itkevät hysteerisesti, mikä ei muuten ole mulle herkkänä ihmisenä mikään kovin helppo paikka, hän sanoo.
– Kun pääsen tuollaisten emotionaalisten tilanteiden jälkeen takahuoneeseen, oon hetken ajan ihan rikki, puhki ja poikki. Ne ovat melkein kuin terapiahetkiä, joissa ihmiset avautuvat hetkessä täysin. Voin vain kuvitella, millaista olisi olla oikeasti terapeutti ja kyetä käsittelemään tällaisia asioita siten, etteivät ne menisi näin kovasti ihon alle.
– Minulle kerrotaan välillä, että musiikkini on pelastanut ihmisen itsemurhalta, syvästä masennuksesta tai elämän vaikeimmista vaiheista, jolloin puhutaan jo niin raskaista aiheista, etten tiedä itsekään, miten käsitellä kaikkea sitä.
Ihan jokainen bändi tai laulaja ei kosketa kuulijoitaan tällä tavalla. Mistä se Tarjan ja Nightwishinkin kohdalla johtuu? Miten yksi laulaja, hänen soolomusiikkinsa ja aiempi bändinsä voivat herättää näin voimakkaita tunteita?
– Kyllä mun pitää uskoa siihen, että mun itseni osalta tämä johtuu siitä, että aina kun mä olen esiintynyt, mulla on ollut sydän täysin auki, Tarja pohtii hymyillen.
– On olemassa laulajia, jotka pyrkivät laulamaan teknisesti täydellisesti, mutta eivät ihan täysin liikuta ihmisiä. Mä olin jo lapsena ennemmin sellainen, että mulle oli tärkeää laulaa tunteella. Oli se tunne hyvä tai paha, sen oli välityttävä laulusta. Uskon naiivisti siihen, että kun tuota tekee ihan täysillä, niin se herättää ihmisissä tunteita puolesta ja vastaan.
– Tästä on tosi kauan aikaa, mutta aikoinaan mulle tulivat lasten terapeutit kertomaan, että he ovat käyttäneet ääntäni terapiassa esimerkiksi autistilapsien hoidoissa. Se oli vaikuttanut joihinkin lapsiin todella paljon. Tuollaiset jutut valavat kyllä uskoa siihen, miten suurta musiikin voima voi olla ja että se voi merkitä ihmisille paljon.
Siitä, miten paljon Tarjan laulu, ääni ja musiikki sekä tietenkin Nightwish merkitsevät ihmisille, päästään tietenkin siihen seikkaan, että syksyllä tulee kuluneeksi jo 20 vuotta siitä, kun laulajan ja yhtyeen tiet erosivat.
Moni miettii tänäkin päivänä, eivätkö nämä tahot voisi unohtaa erimielisyyksiään sen vuoksi, miten merkityksellistä heidän musiikkinsa on niin monille faneille. Että mitäpä jos Tarja vielä palaisi yhtyeen laulajaksi tai bändi keksisi järjestää vaikkapa kiertueen, jossa olisivat Tarjan ohella mukana myös Floor Jansen, Anette Olzon ja Marko Hietalakin.
Mitä pitäisi tapahtua, että olisit valmis harkitsemaan tällaista yhteenpaluuta?
– Management vaihtoon! Tarja tokaisee viitaten bändiä ikuisuuden manageroineisiin Ewo Pohjolaan ja Toni Peijuun.
– Lähdetään siitä, että jos jotain tällaista tapahtuu, niin sitten voidaan alkaa keskustella kaikesta muusta.