Deathproofin raunioista noussut kotkalaislähtöinen Blood Red Delusion julkaisee tulevana perjantaina (13.3.) kolmannen levynsä Bloodlust Awakening. Inferno tarjoaa levyn nyt kuunneltavaksi kokonaisuudessaan ennakkoon Hannu Mikkolan (laulu) ja Juuso Laitisen (kitara) biisikohtaisilla kommenteilla höystettynä. Levyn ja kommenttien kimppuun pääset tuosta alempaa.
Uutta levyä juhlistetaan lauantaina 14.3. Kotkan Sam’s Pubissa.
To the Past
Hannu:– Tämä biisi kertoo traumoista ja siitä, kuinka niiden aiheuttamat ongelmat kantautuvat ihmissuhteisiin. Henkilökohtainen tuska, ymmärrys osallisia kohtaan vai täysi sulkeutuminen tunnetiloista, joille ei ole sijaa jos haluaa selviytyä. Pitäkää huolta toisistanne.
Juuso:– Yksi varoitus ja suoraan turpaan. To the Past ampuu levyn käyntiin anteeksi pyytelemättä sekä askelmerkit siitä minkälaisen levyn onkaan soittimen uumeniin laittanut. Biisin rakennusvaiheessa oli jo pieni intuitio, että tästä tulee levyn avauskappale. Eli ei muuta kun turvavyötä kiinni, ahtopaineet on ruuvattu tappiin.
Devastating & Profound
Hannu:– Yksi levyn biiseistä, johon halusin kokeilla kertovampia tulkintatapoja. Kajahtavat huudahdustyyliset vokaalit osoittautuivat erittäin toimiviksi kertosäkeen keskimmäisissä linjoissa antaen lisää epätoivoa tarinaan.
Juuso:– Devastating & Profound on kappale menetyksen vaikeudesta. Se käynnistyy hitaalla ja raskaalla alkuriffillä, jossa terävä tapping-kuvio luo halutun ahdistavan tunnelman. Tämän jälkeen lyödään isompi vaihde silmään ja kaasu painetaan pohjaan. Kappale on sekoitus raskautta ja suoraa turpaanvetoa, jonka kruunaa lentävä ja mieleen jäävä kertosäe. Huipennuksena kuullaan hyökkäävä kitarasoolo-battle, joka kasvaa lopulta yhtenäiseksi eeppiseksi yhteissooloksi.
Never Fading Hate
Hannu:– Ehdottomasti kivoin biisi vetää livenä. Hullunkiilto silmissä kujanjuoksua kohti väkivaltaista kuolemaa. Ja nyt juostaan ja kovaa. Kohti ekaa kertsiä mennessä tulee puhekohta, joka kiihtyy hiljalleen raivoisaksi manifestiksi kiristäen koko ajan voimaa. Vaikka siinä kohtaa on happitankit tyhjänä, tuntuu se aina mahtavalta keuhkottaa kyseinen osuus ulos.
Juuso:– Levyn kolmas sinkkulohkaisu. Never Fading Hatessa vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat jälleen vahvasti läsnä ja tässä kuljetaan paikoitellen ainakin allekirjoittaneen kitaristin fysiikan rajamailla. Kappaleen jokseenkin väkivaltainen lyriikka loi myös puitteet musavideon rakentamiseen aiheen ympärille. Albumin ehdottomasti vaikein sävellettävä että sovitettava kappale, joka meinasi jo jossain välissä lentää romukoppaan. Jälkeenpäin voi kuitenkin todeta, että onneksi edellä mainittua päätöstä ei kuitenkaan tehty.
Now I Am
Hannu:– Tähänhän tuli sitten rakennettua semmoinen tuplakertsi, että nyt ei ole mahdollisuutta vetää keikalla ellei treenaa vähintään neljä kertaa viikossa. Tämä on varsinainen kurkunkurittaja.
Juuso:– Leikkisästi Kuudestoista yö -työstönimellä kulkenut rumpalin painajainen valikoitui albumin neljänneksi singleksi. Now I Am sisältää kaikki perinteiset Blood Red Delusion -elementit joita bändiltä on syytä odottaa. Turpaanvetoa, dynamiikkaa, energiaa, kitaroiden ilotulitusta sekä kerrostalon kokoisen kertosäe.
Hollow Queen
Hannu:– Tämä on mukava laulaa. Paljon kerronnallista väriä ja mukavasti soljuva poljento. Tässä ei räyhätä tapit kaakossa, vaan lähes lausutaan paikallisen lähiöbaarimme baarimikon Markon kirjoittamia sanoja parisuhteiden epäterveistä dynamiikoista.
Juuso:– Hollow Queen edustaa albumin hitaampaa niin sanottua pään nyökyttely -osastoa. Biisi on alun perin julkaistu singlenä kesällä 2025, mutta levylle kappale on kuitenkin äänitetty ja tehty alusta loppuun uudestaan. Sanotaanko vaikka niin, että tältä sen olisi pitänyt kuulostaa jo silloin 2025.
Wrath of Hearts
Hannu:– Levyn viha/raivo-osastoa edustava Wrath of Hearts tulkitsee massavaikuttamista ja tämän jättämiä jälkiä laajoin vaikutuksin. Kuinka äänitorvi johon huudetaan on tärkeämpi kuin itse sanoma. Ja sitä miten näistä muodostetaan vallanvälineitä, jotka kannustavat ryhmäytymään ja taistelemaan ”oikeiden” aatteiden puolesta.
Juuso:– Ensimmäinen sävellys joka albumille valmistui. Wrath of Heartsissa mennään vielä aika pitkälti edellisen Ruthless Behaviour -albumin tunnelmissa. Onhan kappale kirjoitettu ennen kuin edellä mainittu lätty on edes julkaistu. Itselleni tämä kappale on sellainen plektrakäden painajainen, että tätä varten joutui oikein tosissaan hiomaan oikean käden soittotekniikkaa. Eihän biisi voi jäädä tekemättä sen takia, ettei sitä osaa soittaa.
Devils in Our Eyes
Hannu:– Tähän otettiin aikaa, että saisimme järkeä tähän tekstiin ja sovitukseen. Vokaalituottajamme Tuure teki lähtölaukauksen lyriikoihin meidän viikon mittaisen vokaalileirin aikana jo maaliskuussa 2025 ja viimeistelyt tapahtuivat marraskuussa 2025. Tarina joka kertoo petoksesta ja pahuudesta ja kuinka nämä saattaavat herättää uhrista pedon.
Juuso:– Allekirjoittaneen makuun yksi levyn onnistuneimmista kipaleista. Melodödistä, jossa seikkaillaan välillä rakkaassa länsinaapurissa, mutta aina kuitenkin palataan kotiin. Biisin sanoitustyössä näkyy laulutuottaja Tuure Suomalaisen, Hannun sekä oma kädenjälki. Devils in Our Eyesissä kuullaan myös yhtyeen entisen pitkäaikaisen kitaristin Miika Lönnbladin viimeinen kosketus Blood Red Delusionin tuotantoon kitarasoolon muodossa.
Into the Dirt
Hannu:– Huh huh, tämä on raskas! Yllätyin vahvasti, kun Juuso laittoi tämän ekan kerran kuulolle. Nyt ollaan lähes doomimaastossa ja tämähän ei ole ollenkaan vakiokaavoissa bändin tuotantoa katsoen. Tähän painettiin ääntä kummastakin ääripäästä ilkeämmäksi. Nyt ei puhu raivo, vaan nyt puhuu tuska ja kuolema. Lyyrisesti kynä kirjoitti limbon ja kiirastulen kuvauksia, kun siihen kerran näin hyvät pohjat oli tehty.
Juuso:– Albumin lopettavan A Cavern of Emptinessin ohella levyn toinen outolintu. Hitaasti ja raskaasti louhiva Into the Dirt oli itse asiassa viimeinen sävellys joka levylle valmistui. Biisi kantoikin osuvasti työstönimeä ”Jynttäkolmonen”, joka kuvaa aika lailla osuvasti kappaleen musiikillista tunnelmaa. En tiedä mitä ihmettä voksutuottaja Tuure Suomalainen on meidän Hannulle äänitystilanteessa tehnyt, kun on saanut herrasta rääkättyä tuollaisia screamejä pihalle.
Conviction in Chaos
Hannu:– Eka biisi mihin aloitin työstämään lyriikkoja levylle ja täten myös vahvasti tyyliä ja teemaa määrittävä kappale. Musiikillinen ulosanti toi minulle kaaoksen tunteen, jonka sisällä oli punainen lanka. Tämä sai ajatukset rullamaan maailman nykytilaan ja järjettömään määrään informaatiota mitä meille syötetään. Vain vakaumuksella on sijaa kaaoksen keskellä.
Juuso:– Conviction In Chaos palauttaa homman takaisin raiteilleen kaahailun pariin. Yksi ensimmäisistä biiseistä joka levylle valmistui. Tässä kappaleessa melodödikseen sekoittuu mukavasti thrash metal -vivahteinen riffittely, joskaan kitaroiden ilotulittelua ei tässäkään ole unohdettu. Omanlaisensa rakkaustarina se kai tämäkin on. Biisi nostaa sykkeet sen verran korkealle, että tästä on hyvä rauhoittua viimeisen huipennuksen pariin.
A Cavern of Emptiness
Hannu:– Aah! Niin mahtava kertsi. Niitä kohtia levyllä, missä toivoisi olevansa parempi laulaja, jotta saisi kaiken tuon melodisen karkin paketoitua vielä herkullisemmaksi. Vaikkakin biisi kertoo pääasiallisesti riittämättömyydestä, näen siinä myös eteenpäin kulkevaa voimaa ja periksi antamattomuutta.
Juuso:– Kertosäkeen melodiasta Euroviisu-työstönimensä saanut A Cavern of Emptiness edustaa tulevan albumin melodisempaa antia, jossa keskitytään pelkän turpaan vetämisen sijasta myös tunnelmaan. Syvällä riittämättömyyden tunteessa vellovan kappaleen clean-kitara osuuksineen on jokseenkin eri tyylinen kappale, jollaisia meiltä on totuttu kuulemaan. Toki kyllä sieltä ne perinteiset Blood Red Delusion -elementit silti löytyy eikä kitarasooloissakaan olla säästely.