Watainin keulakuva Erik Danielsson tuntuu elävän black metalia joka solullaan. Hänen todellisuudessaan kaikki toiminta tuntuu kauko-ohjatulta ja tarkkaan johdetulta. Tämä mies ei ole oman elämänsä herra, vaan hänen herransa ohjaa hänen elämäänsä.
Teksti: Joni Juutilainen Kuva: Ester Segarra
Ikään kuin huomaamatta yhdeksi maailman suosituimmista black metal -nimistä kasvanut Watain on kohdannut suuren yleisön kysynnän Dissectionin lopetettua toimintansa muutama vuosi takaperin. Bändien melodisella huikeudella iskevissä kappaleissa ja kuolemanvakavissa aihepiireissä on paljolti samankaltaisuuksia, eikä ole suuri ihme, että Danielsson soitti bassoa Dissectionin viimeiseksi jääneellä Reinkaos-kiertueella.
Dissectionin ja Watainin kuultavimmat erot koetaan siinä vaiheessa, kun Watain lataa suurimman vaihteensa päälle. Yhtyeen lihamylly pyörii paikoin järkyttävillä kierroksilla, ja vaikka vauhti ei aina huippuunsa nousekaan, säilyy musiikin intensiteetti läpitunkevana ja raatelevana.
Mikä tekee Watainin musiikista näin vahvaa?
– Kyseessä on vakaumus. Vakaumus siitä, että olemme tällä planeetalla nostamassa Watainin manifestin täyteen loistoonsa. Tämä on elämiemme perimmäinen tarkoitus, ja tämä kaikki on määrätty olemaan erittäin hedelmällistä, sillä määrätietoisuutemme roihuaa ikuisella liekillä. Vakaumustamme ei voi tukahduttaa, sitä ei voi käännyttää, eikä sillä ole muuta määränpäätä kuin totaalinen dominointi.
Yhtyeen kesäkuun alussa ilmestyvä, järjestyksessään neljäs levy kantaa nimeä Lawless Darkness. Kyseessä ei ole missään nimessä heppoinen tribuutti WASPille, vaan levyn sanomalla on erittäin syvällinen ja kapinallinen merkityksensä.
Onko olemassa maallisia lakeja, joita Watainin jäsenet kunnioittavat?
– Ei todellakaan! Lait on kehitetty ainoastaan kahlitsemaan ihmistä, pitämään hänet etäällä todellisesta vapaudesta. Saatana on lainsuojattomien ja kapinallisten jumala, eikä hänen lastensa tule kumartaa yhdenkään maallisen lain edessä – ja miksi pitäisi? Ne ovat ihmisten lakeja, eivät meidän lakejamme. Jos niitä on rikottava, sitten niitä rikotaan.
– Älykkyys ja valaistuminen estävät vahvaa henkilöä altistumasta yhteiskunnan vaikutukselle. Silloin tällöin sinun on kohdattava tämä vaikutus, mutta todellisena yhteiskunnanvihollisena sinun on opittava sekä rikkomaan lakia että pysymään pois yhteiskunnan vaikutuspiiristä.
Moniulotteinen kuolema
Yksi Lawless Darknessin mielenkiintoisimmista yksityiskohdista on myyttisen Fields of the Nephilim -vokalistin Carl McCoyn pröystäilemätön vierailu. Miehen ääntä ei odottaisi ensimmäiseksi kuulevansa black metal -levyllä, vaan tuntemattomia ovat Herran tiet.
– Olin miettinyt Carlin mahdollista vierailua jo useamman vuoden ajan, sillä hän on ollut aina yksi suurimmista innoittajistani laulajana. Kun kappale Waters of Ain saavutti lopullista muotoaan, löysin hänelle täydellisen paikan biisin loppupuolelta.
– Mielessäni on ollut muutamia muitakin henkilöitä vieraaksi Watainin levyille. Jos joku ajatteli Carl McCoyn vierailun olevan yllättävää, olen varma siitä, että he ovat vielä yllättyneempiä niistä nimistä, joita minulla on mielessäni. Se keitä he ovat jää vielä arvoitukseksi.
Kyseinen Waters of Ain -biisi ansaitsee oman kysymyksensä, sillä kappale edustaa uusia suuntauksia Watainin tuotannossa. Perinteisellä Bathory/Celtic Frost -runtalla käynnistyvä päätöskappale kasvaa hiljalleen varttitunnin mittaiseksi eepokseksi, jonka kuulaita melodiakulkuja voi kuvailla erittäin melankolisiksi ja jopa kauniiksi.
– Tarina kappaleen takana on pitkä ja monimutkainen, mutta lyhyesti muotoiltuna voisin sanoa, että kappale on katsaus transsendenssin ja valaistumisen viitoittamaan elämään, ja ymmärrykseen siitä, että polkua jatkaakseen elämän itsessään täytyy päättyä. Kappale on kirjoitettu muistokirjoitukseksi muutamalle läheiselle ihmiselle ja tietyllä tapaa myös muistutukseksi itselleni.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!