Omnium Gatherum nousi uudelle tasolle vuoden 2011 New World Shadowsilla. Beyond-levy seurailee samoja aikuisia latuja, joilla luiston takaavat tarttuvat melodiat. Kitaristi Markus Vanhalan mukaan yhtye on löytänyt oman ilmeensä.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Markus Paajala
Moneskohan kerta tämä lienee, kun haastattelen tähän lehteen Markus Vanhalaa? Kohta eivät kahden käden sormet riitä. Mies on soittanut urallaan rouhekopallisessa bändejä ja tuurannut lisäksi milloin missäkin, joten juteltavaa on riittänyt.
Nyt on kyse siitä varsinaisesta pääasiasta eli Omnium Gatherumista. Karhulalaisyhtye on takonut metallia jo viisitoista vuotta, mutta Vanhalan mukaan vasta viimeiset viisi on tehty kunnolla töitä.
– Kanavat jotenkin aukesi The Redshift-levyllä (2008). Silloin löytyi se oma juttu mitä halutaan tehdä, tällainen melodinen meininki. New World Shadowsilla se jalostui, kun tuli sellainen fiilis että siitä oli hyvä jatkaa. Entistä melodisempaan suuntaanhan se on nyt mennyt.
Beyondilla on todellakin melodiaa. Eikä se aina ole skaalan synkimmästä päästä, vaan tämä bändi uskaltaa tehdä kappaleisiin miltei hyväntuulisia osuuksia.
Omnium Gatherumin nykyinen cocktail on syntynyt monen tekijän summana. Yksi on haudassa makaava Manitou-bändi.
– Kun se lopetettiin vuonna 2007, jäin kaipaamaan sitä, kuinka tein sille bändille biisejä. Yhdistin sitten sen tavan tähän bändiin ja alkoi tulla tällaista. En enää kategorisoinut sitä, että nyt pitää tehdä melodödöä. Genretystä ei pitäisikään sillä tavalla miettiä, kitaristi miettii.
Toinen syy kasvaneeseen melodisuuteen on se, että kitaristi Harri Pikka jätti yhtyeen vuonna 2010. Vanhalan mukaan hänelle tulivat melodisen death metalin kilometrit täyteen. Pikka soitti bändissä yli kymmenen vuotta.
– Kaveripohjaltahan se oli bändissä, eikä sitä musiikkityyli kauheasti enää kiinnostanut.
Korvaaja on Joonas Koto, joka on Vanhalan soittokaveri Malpractice-bändistä. Häntä on vaikea mieltää uudeksi jäseneksi, koska soittokujeet ovat niin läpeensä tuttuja. New World Shadowsin aikaan biisejä ei vielä ehditty treenata Koton kanssa, joten Beyond on ensimmäinen levy, jolla hän on virallisesti mukana.
Toinenkin miehistönvaihdos on tehty. Basistina on nyt Erkki Silvennoinen. Toni Mäki ehti soittaa bändissä vuodesta 2008 saakka.
– Meillä tuli rundin jälkeen sellainen fiilis, ettei Tonin kanssa homma toiminut ihan kuten piti. Pyydettiin Eerik Purdon soittamaan bassot levylle, hänhän soitti myös The Redshiftillä. Mutta Eerik on ajautunut aika kauaksi metallista, eikä sitä kiinnostanut tulla enää vakijäseneksi. Saatiin sitten Erkki bändiin, tuttu jätkä Amoralista. Piiri pieni pyörii, heh.
Jospa ryhmä nyt pysyisi koossa vähän aikaa. Vanhala toistelee haastattelun aikana useaan otteeseen, kuinka OG:ssa on olennaista se, että se on kaveriporukka. Toiminta ei saa maistua liikaa suorittamiselta.
Lue koko juttu Infernon numerosta 2/2013 (#104)!