#104: Hateform – Vihan luomuviljelijät

20.02.2013

Suomalaisen teknisen death metalin lipunkantaja Hateform sikisi kymmenisen vuotta sitten esiasteestaan Morbid Dreamistä. Maaliskuun alussa turkulainen voimaviisikko iskee lianräjäyttävällä kolmoskiekollaan uuden levy-yhtiön voimin.

Teksti: Aadolf Virtanen Kuva: Petri Vilén

Kuten usein aiemminkin, Inferno ottaa syvällisen näkökannan ja matkustaa tammikuisena perjantaina talviflunssan riivaamana tarinan metallisille alkulähteille, suoraan kasarikunkku Bogart Companyn synnyinsijoille.

Täydehkön junan saapuessa liiankin monien kaupunkivitsien kohteeseen vastaanottokomiteassa ei patsastele Ressu Redford vaan Hateformin ainoat alkuperäisjäsenet, kuutta kieltä taitava Tomy Laisto ja viiteen tyytyvä Joni Suodenjärvi. Ruotsin-reissuakin olemme suunnitelleet, mutta uutuuslaiva Viking Grace on tupaten täynnä. Muita bändiläisiä paikalle ei ole saatu, mutta näillä mennään, ja ensimmäisenä lähdemmekin hankkimaan jonkin sortin totiaineksia. Ostosten jälkeen suuntaamme kitaristi Laiston residenssille ruotimaan Hateformin eloa vuonna 2013.

Luvassa on alkuun todella vanhaa herkkua, sillä Laisto on löytänyt kymmenen vuotta vanhan vhs-konserttitallenteen bändin Morbid Dream -ajoilta. Tarkasteluun ovat onneksi löytyneet myös kaverilta pummittu videonauhuri ja legendaariset scart-kaapelit.

Näihin aikoihin vielä nelikkona toiminut orkesteri paiskoo videolla edesmenneen Deathin biisejä edesmenneellä Turun S-Osiksella. Laiston tuolloin tavaramerkiksikin muodostunut myrkynvihreä Dimebag-torrakko tuo muistoja mieleen.

– Joo, about vuoden päästä tästä Dimebag ammuttiin. Myin kitaran lopulta pois, kun en sillä halunnut tai kehdannut enää soittaakaan, olihan tuo malli niin vahvasti profiloitunut Dimebagiin. Ostin kyllä tuohon seinälle saman mallin Washburnin, minkä aion vielä laittaa joskus kuntoon, Tomy kaivelee.

– Helvetti, että meillä onkin olleet hihnat kireällä tuolloin, ja ollaan vielä nuoren näköisiä, varsin vikkeläsormiseksi basistiksi muistamani Joni naureskelee.

Tästä on helppo olla yhtä mieltä. Melkoisen siloposkisten pelimannien hihnanpituus ei riittäisi katu-uskottavuuden puolesta Yölinnussa soittamista pidemmälle.

Lue koko juttu Infernon numerosta 2/2013 (#104)!

Lisää luettavaa