Moukarointia ja runnomista – Arviossa Godfleshin paluu-ep

14.09.2014

Godflesh
Decline & Fall

Avalanche
3_5_kirvesta

Kun Justin Broadrick kaiveli edelliselle Jesu-levylleen naftaliinista klassisen Alesis-rumpukoneensa, merkit olivat selvät. Industrial-legendan paluu levymuotoon oli ilmassa, vaikka olihan yhtye esiintynyt silloin tällöin livenä ja julkaissutkin jotakin irtokamaa.

Vaikka Jesu ylsi taiteellisesti erittäin kovalle tasolle, Broadrick tunnetaan edelleen Godfleshistä. Ja miksei, periaatteessahan Godflesh henkilöityy Broadrickiin, vaikka mukana on nytkin perustaja-aisapari, basisti GC Green.

Paluu-ep:n ilmiasu on kuin Godfleshin varhaisilta kultavuosilta, ja hyvä niin. Jumalattoman raskaasti runnovat kitarat ja vääjäämättömästi paaluttava rumpukone yhdistettynä urbaania synkeyttä luotaavaan karjuntaan on edelleen vakuuttava kombinaatio. Taika on tallella, joskaan mitään radikaalisti uutta ei esitellä. Astetta 25 vuoden takaista moukarointia sävykkäämpää otetta on kuitenkin havaittavissa.

Godflesh koputtelee hienosti jäätä – tai murskaa, pikemminkin – mutta syksylle luvatulta pitkäsoitolta kaipaa jo lisäsävyjä ja uusia ulottuvuuksia. Niiden pariin Decline & Fall viittailee ja niitä löytyy Godfleshin uralta ja Broadrickin Jesu-kuvioissa laajentuneesta taikapussista takuulla. Ep on tätä synteesiä odotellessa oikein sopiva maistiaisformaatti ja onnistuu asettamaan melkoiset odotukset tulevalle A World Lit Only by Fire -kokopitkälle.

Lisää luettavaa