Curimus julkaisee 25. huhtikuuta Artificial Revolution -nimisen kakkospitkäsoittonsa. Infernolla on ilo tarjota modernia thrashinrytkettä sisältävä loimaalaisbändin albumi kuunneltavaksi kokonaisuudessaan jo nyt.
Kitaristi Juha-Matti Helmi ja basisti Juho Manninen kommentoivat kappaleita soittimen alapuolella. Mikäpä olisi oivempi tapa laittaa pääsiäinen purkkiin kuin heittäytyä Curimuksen vietäväksi!
1. Reincarnation
– Intron aikana ladataan kovat piippuun ja sitten päästetään C-peto irti. Räväkästi rässäävä startti levylle, rehdillä keskisormella varustettuna.
2. Free-standing Nation
– Pykälän verran avausraitaa rauhallisempi siivu. Mukavasti rullaava säkeistö ohjastaa kohti raskaasti jyräävää kertosäettä. Lyriikkapuolella pohdiskellaan omaa elämänlaatua kohottavien kysymysten äärellä.
3. No Feast for the Vultures
– Aavistuksen eeppisempi vaihde silmään, ja kielisoittimet C-mittakaavassa ennätysmatalaan vireeseen. Nippelitietona kerrottakoon, että virvelikin nasahtaa pykälää matalammalla. Lyrtsahommissa ihmetellään ruokapakkauksen matkaa punaisen -30 % -tarran tuolla puolen. Ps. Bongaa Immortal-kumarrus.
4. Faith & Obsession
– Biisin alussa perinteisempää Curttua, eli rässin ja groovemman pomputuksen ristisiitosta. Matkan taittuessa tutuksi tulee myös äärimmäinen turpaanveto, jonka vastapainoksi löytyy kauniimpaakin tulkintaa. Sääntöyhteiskunnasta Markon lisäksi on kertomassa myös muutamassa biisissä vieraillut kultakurkku Aleksi Hahko.
5. Love Song
– Rakkauslaulu.
6. In the Darkness
– Levyn ”välikevennys”. Ylitempoista stoner-riffiä naitettuna matikkahevailuun. Lyömäsoitintaiteilija Nieminen menetti kappaleelle C-lyrikoimisneitsyytensä.
7. Blade In / Blood Out
– Levyn suoraviivaisempaa osastoa. Ehkä levyn fyysisin soitettava ainakin kitaraosastolla. Yön pimeydessä kukaan meistä ei ole turvassa.
8. Unchained
– Epäkeskotahtilajeja, groovailua, hyppysellinen norjaa ja lauluäänityksistä jääneitä omakiva-korvamatoja. Kirkko ja valtio ne yhteen sopii, eiku…
9. Preachings
– Painostavan raskas ja kevyempi melodinen äänimaailma paiskaavat tassua tässä biisissä. Lopputuloksena syntyi hieno ja monipuolinen biisi, joka tuppaa helposti jäämään korvamadoksi. Tätä voimme suositella tunnussävelmäksi työpaikanvaihtoa harkittaessa.
10. Depraved
– Esituotantodemoista varmaankin eniten päälleen kääntynyt ralli. Aikalailla eeppisintä Curttu-materiaalia ikinä. Raskaat säkeistöt, isot kertosäkeet ja ilmavat välisoitot muodostavat yhdessä lähes 7-minuuttisen keskisormen suunnattuna omille käsilleen kusevaan herrakerhoon. Outrossa on mm. balalaikkaa.
”Se on muuten sillälailla että pojat me hävitään tää peli.” – Valmentaja Aimo Nivaska, Kummeli.
11. Born Yesterday
– Viimeinen turpaanveto ennen hiljaisuutta. Rässimpää osastoa ja semi-epic-kertsejä. Käsite ”lähdekritiikki” tuntuu olevan osalle ihmisistä valitettavan vieras.