Amoralin musiikkivideo Blueprints-kipaleesta sai ensi-iltansa Classic Rockin sivuilla. Soittovideo Fallen Leaves & Dead Sparrows -albumilta lohkaistusta biisistä on kuvattu Helsingin kaupungintalossa.
”Emme voineet uskoa korviamme, kun saimme vihreää valoa siellä soittamiseen! Yleensä kaupungintalon juhlasaliin pääsy on hyvin rajoitettua. Kaunis sali sopi erinomaisesti tämän intiimin ja akustisen kappaleen videoon”, pääjehu Ben Varon kommentoi.
Katso Blueprints-video ja lue sen alta Infernossa 2/2014 julkaistu Toni Keräsen arvio Amoralin Fallen Leaves & Dead Sparrows -levystä.
Amoral
Fallen Leaves & Dead Sparrows
Imperial Cassette
Helsinkiläisen Amoralin tie on kulkenut muutaman ensimmäisen levyn death-thrashistä ja mörinälaulusta kohti melodisempaa ja enemmän keskitien metallista vaikutteita saavaa ilmaisua. Teknisyys ja tietty progressiivinen ote ovat kulkeneet mukana alusta asti. Silti on turvallista yhtyä yhtyeen omaan arvioon, että uutukainen Fallen Leaves & Dead Sparrows esittelee yhtyeen progressiivisimmillaan.
Edellinen levy Beneath (2011) ei ollut missään nimessä huono aikaansaannos, muttei iskenyt samalla tavalla kuin reteä Show Your Colors (2009). Tietyllä tavalla se oli kuitenkin esimakua uutukaisesta, jolla eeppinen ja monikerroksinen ilmaisu on otettu haltuun kunnolla.
Vaikka Aki Siltalan kansitaiteesta voi löytää yhteyksiä John Baizleyn Baroness-bändilleen ja muille tekemiin kansiin, Amoral ei ole suinkaan lähtenyt nykyään suositun, sludgeen ja vaihtoehtorockiin kallellaan olevan progen työstämiseen. Vertailukohdaksi voikin ottaa vaikkapa Rust in Peacen aikaisen Megadethin ja toisaalta Dream Theaterin tai Panteran, mutta bändin oma tyyli on koko ajan hallitsevassa asemassa.
Komeimmin soi kolmantena tuleva Prolong a Stay, joka etenee kiemuraisesta riffistä suureellisen säkeistön kautta blastbeatiä ja äärimelodista laulua naittavaan kertosäkeeseen – ja tämä on vasta alkua. Juurevampaa, jopa Led Zeppeliniä muistuttavaa ilmaisua löytyy Blueprints-kappaleesta, kun taas loppupuolen See This Through on oiva lisä voimaballadien jatkumoon.
Yleisesti on huomioitava, että vaikka Amoral on väläytellyt aiemminkin osaamistaan tarttuvien melodioiden tekijänä, nyt oikeastaan jokainen kappale loistaa tällä saralla. Toisaalta maalaileville kitaraosuuksillekin annetaan kunnolla tilaa. Yhtye lienee tehnyt uransa tähän asti parhaan levyn.
– Toni Keränen