Uusimmasta Infernon numerosta (#111) voi tavata Amorphis-yhtyeen seikkailuista Venäjänmaalla. Nyt matka vie pallon toiselle puolelle Australiaan, kynäniekkana laulaja Tomi Joutsen. Gdday mate!
Ti 8.10
Viisi yötä kotona on mennyt nopeasti. Lepo on tullut tarpeeseen ja akut on ladattu. Lähtö tuntuu helpommalta kuin Venäjälle mennessä, koska aikataulu on väljempi ja yöt vietetään mukavasti sängyssä. Hieroja hieroi ja kiropraktikko rusautti. Mies on kuin veistos!
Ke 9.10 – To 10.10
Australiaan on pitkä matka. Lennämme sinne Singaporen kautta. Ensimmäinen kahdentoista tunnin etappi taittuu jokaisella pääosin nukkuen. Olisipa lentäminen aina näin vaivatonta. Välilaskun jälkeen on jäljellä vielä kahdeksan tunnin lento pelipaikalle Sydneyhyn.
Perillä meitä odottavat Nik ja Brent, jotka pitävät meistä huolen seuraavat kymmenen päivää. Molemmat osoittautuvat heti ammattimaisiksi, rennoiksi ja mukaviksi tyypeiksi. Lentokenttäsäädöt menevät yllättävän jouhevasti, eikä ketään pidätetä. Kello on vasta seitsemän aamulla paikallista aikaa, mutta lämpötila tuntuu jo aamulla hikiseltä. Myöhemmin kuulemme, että päivä on ennätyksellisen kuuma vuodenaikaan nähden. Taksin lämpömittari näyttää +41, joka on suomalaisille hipeille hieman liikaa.
Käymme päivän aikana pyörähtämässä Nikin opastuksella Sydneyn keskustassa. Pällistelemme pakolliset nähtävyydet eli kuuluisan oopperatalon ja sen vieressä sijaitsevan komean sillan. Yleinen ilmapiiri on välitön ja rento. Kaupunki näyttää muutenkin oikein mukavalta. Korkeat talot ja sininen meri tekevät pikkukaupungin poikaan vaikutuksen joka kerta. Samaa fiilistä kuin Kanadassa, mietin.
Väsymys painaa ja silmät kuivuvat päähän. Pakko on kuitenkin yrittää sinnitellä iltaan asti, sillä viattomat pikku päikkärit kostautuvat takuuvarmasti seuraavana yönä. Jetlag on vittumainen kaveri. Onneksi meillä on keikka vasta seuraavana päivänä, joten kukin vetäytyy pikkuhiljaa hotellille keräämään voimia. Huomenna se alkaa!
Pe 11.10 @ Sydney, Factory House
Osa jengistä saa revittyä itsensä ylös jo aamupäivällä ja käy tutustumassa eläintarhaan ja uimarantaan. Osa jää makaamaan hotellille zombeina ja kesyttämään jetlagia. Lähdemme keikkapaikalle vasta klo 18, jolloin on soundcheckin lisäksi tarkoitus tavata paikallisia Amorphis-faneja.
Factory House on siistin näköinen kompleksi, joka koostuu erilaisista tiloista. Alapihan anniskelualue vaikuttaa viihtyisältä, ja törmäänkin siellä sujuvaa suomea puhuvaan faniin. Hommat tuntuvat toimivan ja lähdemme metsästämään ruokaa. Yleinen hintataso tuntuu olevan kallis, tai ei ainakaan halpa. Pulitan pitsasta 20 paikallista dollaria ja totean hinta-laatusuhteen olevan hieman epätasapainossa.
Keikka sujuu hyvin. Porukkaa on mukavasti ja se tuntuu nauttivan esityksestämme – onhan tämä yhtyeen kaikkien aikojen ensimmäinen esiintyminen tässä maanosassa. Huomaan olevani vielä hieman tokkurainen johtuen aikaerosta, enkä saa puristettua irti ihan kaikkea. Samaa valittelevat muutkin soittajat. Keikka on kuitenkin soitannollisesti ok, ja Sydneyn yleisökin syttyy pienen kosiskelun jälkeen. Siperia on hionut soiton tiukaksi. Yöllä hotellilla laitan kellon herätykselle. Aikaa herätykseen jää viisi tuntia. Eihän tänne nukkumaan olla tultu.
La 12.10 @ Brisbane, The Hifi
Aamulennon jälkeen saavumme hotellille. Saamme huoneet ja kävelen nollat taulussa sisälle huoneeseen. Löydän leukani lattialta kun katson ulos ikkunasta. Huone sijaitsee kerroksessa 74! Näkymät ovat erittäin vaikuttavat. Brisbanen kaupunkikuvaa hallitsee joki, jossa uiskentelee makeasta vedestä huolimatta äkäisiä haikaloja. Zoomailen joelle turvallisesti yläilmoista, kun joku paikallinen jantteri meloo menemään pikku kajakillaan. Itse en meloisi.
Illan aikana törmäämme jälleen suomalaisiin. Teen haastattelun paikalliseen suomenkieliseen radioon rehdisti suomen kielellä. Kuulijoitakin nähtävästi asemalla riittää, asuuhan täällä tuhansia suomalaisia. Alkuillan tunnelma vaikuttaa hieman puutuneelta, ottaen huomioon että on lauantai. Keikan alkaessa yleisö onneksi herää, ja saamme aikaiseksi hyvän keikan. Homma toimii ja yleisö laulaa mukana. Mahtavaa.
Keikan jälkeen lähdemme melkein heti takaisin hotelille, koska aamulla kello soi jo 6.30. Ulkona meitä on kuitenkin vastassa erittäin innokas ja sydämellinen fanijoukko. Tunnen itseni idiootiksi rynniessäni auton kyytiin. Olisi mukava jäädä juttelemaan ja raapimaan nimmareita, mutta aikataulu ei vain anna myöten.
Ma 14.10 @ Melbourne, Billboard the Venue
Melbournessa on suurkaupungin meininkiä. Hotellimme sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, joten siellä tulee pyörittyä paljon. Välipäivä sujahtaakin ydinkeskustaa kierrellessä. Australia ei ole mikään edullinen maa. Hinnat tuntuvat olevan Suomen tasoa, ainakin suurissa kaupungeissa. Alue kuhisee ravintoloita sekä kauppoja. Mitään kauhean erityistä emme kuitenkaan onnistu löytämään. On tämä silti mukavaa vaihtelua Euroopan kaupunkeihin.
Ennen keikkaa tapaamme jälleen paikallisia faneja meet and greet -hengessä. Australialaiset ovat ystävällistä ja kohteliasta kansaa. Reaktioista huomaa, että meitä on todellakin odotettu. Keikkapaikka on erittäin asiallinen ja kaikki tuntuu toimivan. Venue sijaitsee aivan China Townin liepeillä, ja käymmekin syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Tällä kertaa astumme Snoopyn kanssa miinaan. Ravintolan näkemys herkullisesta ruuasta osoittautuu koostumukseltaan suomalaiseen makuun liian eksoottiseksi. Aina ei natsaa ruokapaikkoja etsiessä.
Keikka on ehdottomasti paras tähän mennessä. Heti ensimmäisestä nuotista tietää, että tänään homma hoituu tyylikkäästi. Illan päätteeksi heitämme hyvästit lämppäribändien, The Eternalin ja Datura Cursen jäsenille. Varsinkin The Eternal on tehnyt vaikutuksen. Katsastamisen arvoinen bändi, ehdottomasti!
Ke 16.10 @ Perth, Capitol
Kiertue alkaa tuntua aivan lomailulta. Välipäivä Perthissä menee jälleen keskustaan tutustuessa. Mukavan oloinen kaupunki jälleen. Ilmatkin suosivat ja ihmisen on hyvä olla. Teemme retken uimarannalle. Meri kuohuu ja paikalliset lainalautailijat nauttivat keleistä. Emme törmää onneksi haikaloihin, eivätkä muutkaan merenelävät halua meitä tällä kertaa. Marinoin itseni vauvoille tarkoitetulla aurinkorasvalla ja toivon, että skandinaavinen keho kestää Australian auringon tuhovoiman. Olemme kuulleet varoituksia myös ”polttavasta tuulesta”, joka aiheuttaa paikallisille suurta harmia kovien helteiden aikana. Maailma on kummallinen paikka!
Keikkapaikka on edellisiä selvästi pienempi. Kaikesta näkee kuitenkin heti, että paikka on monessa liemessä keitetty. Vaikka venue on pieni, tekniikka on onneksi viimeisen päälle. Keikasta muodostuu erittäin intiimi, ja yleisö on heti ensi tahdeista mukana täysillä. Pieni lava aiheuttaa pientä haastetta, kun volyymi lavalla nousee Motörhead-lukemiin. Piiskaan rastoillani eturivin jengiä ja toivon, etteivät pötkylät sotkeudu Nikun basson virityskoneistoon. Onneksi olemme tottuneet soittamaan ihan missä vain ja tykittelemme menemään täysillä. Viimeinen Australian-keikka on pian ohi ja olo on jälleen rentoutunut.
Australia oli kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus. Kun menee ensimmäistä kertaa johonkin maahan keikalle, ei voi koskaan tietää mitä on vastassa. Paljon on vielä töitä edessä, mutta peli on nyt avattu tyylikkäästi. Tällaisilla matkoilla ei voi olla korostamatta osaavan ja motivoituneen crew’n arvoa. Teknikkomme tekevät joka ilta parhaansa, jotta herkkä taiteilija saa äänensä kuuluviin. Meillä oli myös kunnia työskennellä Nikin ja Brentin kanssa. Moiseen työmoraaliin ja ystävällisyyteen törmää harvoin.
Amorphis kiittää Olympus Nordicia.