Kauniisti sanottuna sävykkäämpiäkin osuuksia sisältänyt The Unspoken King (2008) oli huti, joka lähes tuhosi Cryptopsyn maineen. Levy on mainettaan parempi, mutta puristisempien fanien mekkala ajoi kanukit ehdottomaan korjausliikkeeseen. Sekä vuoden 2012 Cryptopsy että 2015 ja 2018 ilmestyneet ep:t olivat taas jyrkkää ja kaikesta tunteilusta vapaata mättöä.
Samaa linjaa jatkaa myös As Gomorrah Burns, ja niin tiukasti, että vanhempaa tuotantoa leimanneet ajoittaiset koukutkin pysyvät piilossa. Aggressiota, hurmioitunutta soitinpornoa ja ilmavuudesta karsittua mättöä tulee siihen malliin, että myöhäisemmästä tuotannosta pitäneet rakastavat tätä varmasti.
Uusille korville tarjolla on teknistä, vaikeasti hahmotettavaa ja jatkuvasti kulmittelevaa veitsenterävää death metalia. Lähes satunnaisen oloisesti poukkoilevat kappaleet säilyttävät punaisen lankansa lähinnä siten, että kaikki mitä soitetaan, soitetaan hengästyttävällä hektisyydellä.
Erotteleva ja terävä soundi ei jätä mitään piiloon. Biisien yksittäisiä osioita voi siis ihastella lujaa, mutta kaipaisin silti selkeämmin erottuvia täkyjä.