Vuonna 2016 kuollut Aleah Starbridge tuli tunnetuksi puolisonsa Juha Raivion yhtyeen Swallow the Sunin vierailevana laulajana ja miehen sivuprojektin Trees of Eternityn toisena johtohahmona. Yhtyeen ainoaksi jäänyt albumi Hour of the Nightingale (2016) oli tunnelmallinen ja melankolinen teos ja sen kruunasivat Starbridgen enigmaattiset laulut, jotka huokuivat sensuellia herkkyyttä ja nimetöntä surua. Raivio vaali vaimonsa muistoa myös Hallatar-yhtyeen levyllä No Stars upon Bridge (2017), jonka sanoitukset pohjautuivat Aleahin kirjoittamiin teksteihin.
Tällä kertaa vuorossa on ensimmäinen varsinainen Aleah-levy, jonka Raivio on työstänyt hänen muistoaan kunnioittaen. Albumi koostuu kahdesta levystä, joista ensimmäinen on akustinen ja toinen sähköinen.
Sävellykset ovat yleisluonteeltaan hyvin eteerisiä ja minimalistisia, ja niiden alastomuus on omiaan korostamaan Starbridgen laulua. Ratkaisu on tietenkin aivan oikea. Akustinen levy on kuitenkin hitusen puuduttavampi kuin elektroninen kollegansa. Se tuntuu kokonaisuutena vähemmän fokusoituneelta, vaikka tarjoaa parhaimmillaan varsin riipaisevia hetkiä.
Kaikkiaan tupla on asiallinen tapa muistaa edesmennyttä laulajaa.