Austinista kotoisin oleva White Dog soittaa debyytillään varsin mukavankuuloista psykedeelistä hard rockia, jonka perinnetietoisuus tuntuu autenttiselta ja musiikillinen paletti on äärimmäisen hienostunut.
Soundimaailma ja estetiikka tuovat äkkiseltään mieleen alkuperäisen Alice Cooper -yhtyeen, Creamin ja Jimi Hendrixin. Ajoittain esiintyvät maukkaat tuplakitaraharmoniat ja melodiat vinkkailevat hienovaraisesti Thin Lizzyn suuntaan, vaikka hieman eri polkuja kulkevatkin. Etenkin Lantern ja Verus Cultus tarjoilevat tällä saralla varsin nautinnollisia hetkiä.
Bändi on selkeästi löytänyt 1960- ja 1970-luvun vaihteen rockmusiikin kirkkaan ytimen ja sykkivän sydämen, jonka pohjalle on sitten pystyttänyt omat musiikilliset pilarinsa.
White Dogin ensilevy on lämminhenkinen ja perinteitä vaaliva teos, joka lupaa hyvää yhtyeen tulevaisuudelle. En malta odottaa, mitä pojat seuraavaksi keksivät.