Sinänsä kelvollista debyyttiä vaivanneesta lievästä kotikutoisuudesta on päästy eroon. The Doom Skeptron soi kokonaisvaltaisen raskaasti sekä soundien että kuolettavan painavan tunnelmansa suhteen. Örinät ovat asianmukaisen tasaiset ja matalat, kuin instrumentti muiden joukossa.
Kappaleet vyöryvät joko doomahtavan hitaasti tai keskitempoisen murskaavasti. Blastia on hieman, mutta sen käyttötarkoitus ei ole nopeuden korostamisessa vaan kallojen raskaassa murskaamisessa.
Ainoa valittamisen arvoinen seikka löytyy siitä, että kappaleet eivät ole kovin tarttuvia. Mutta vaikka levyä on kuunnellut paljon, riffien ja synkeämielisten kitaramelodioiden teho ei näytä hiipuvan. The Doom Spektron on täysiveristä death metalia, jonka teho perustuu julmana ja tasaisen kuolettavana mattona puhaltavaan jyräämiseen.
Keskittyneessä ja kokonaisvaltaisesti silmät kiinni suoritetussa kuulokekuuntelussa levy on parhaimmillaan. Kappaleiden hypnoottisuutta lähentelevä luonne pääsee tällöin esille. Vaikutelmaa tervehtii ilolla, sillä näin raskasta ja aidosti kuolometallista tunnelmaa ei kovin usein tule vastaan.
Tunnelmaltaan vastaavia verrokkeja haettaessa mieleen nousee Immolationin, Bolt Throwerin ja vaikkapa kotimaisen Abhorrencen kaltaisia nimiä. Suomalainen death metal soi Desecresyn käsissä erinomaisen hyvin.
