Edeltäjäänsä tumma­sävyisempi ja polarisoituneempi – arviossa Everlore

Julkaistu Infernossa 3/2025.

12.05.2025
EVERLORE
Hope and Turmoil
OMAKUSTANNE

Jyväskyläläinen Everlore palaa pitkäsoittoparketille viisi vuotta eponyymin ensiteoksensa jälkeen. Paljolti melodisen power metalin sarkaa kyntänyt albumi oli kohta­lainen pelinavaus, mutta polvi ei ole hirvittävästi pojasta parantunut.

Uuden laulajan Arto Ala-Seppälän esittelevä Hope and Turmoil on edeltäjäänsä tumma­sävyisempi ja ehkä sisällöltään polarisoituneempi. Yhtyeen bii­sinkirjoituspuoli ammentaa niin Ensiferum-tyyppisestä sankarime­tallista (Warrior Hearts, Wilderness) kuin vanhan liiton Saksa-powerista (Burn the Skies). Mukana on myös kerronnallisempaa tuotantoa jyl­hien Kingdom of Onen ja Infernon tapaan.

Everlore on ottanut askelei­ta eteenpäin, mutta jatkossa bän­din kannattaisi miettiä ainakin si­tä, luottaako se tuotantopuolella enemmän käpistelevän rosoiseen juurihevisoundiin vai genressä val­lalla olevaan tappiinsa prosessoi­tuun ja koneellistettuun, sanalla sanoen modernimpaan ilmaisuun. Jälkimmäistä tukevat hyvällä oraal­la oleva sävellysten laatu ja soitta­jiston ammattitaito.