Fixationin pitkään hauduteltu esikoinen herättää samat fiilikset kuin ensikosketukseni sittemmin valtavaksi kasvaneeseen Thirty Secords to Marsiin.
Norjalaisilla ei toki ole keulakuvanaan kuuluisaa filmitähteä, mutta koko kaukaa haetun vertaukseni kivijalka on laulaja Jonas Wesetrud Hansenin intohimoinen ja haavoittuva ulosanti. Se suorastaan vaatii kuulijan huomion.
Bändin anteeksipyytelemättömän valtaisa soundi on surumielisesti harmoniselta kuulostava sekoitus stadionrockia, modernia melodista metalcorea sekä kaikuisten synamattojen koristelemia post-metal-vuorovesiaaltoja.
More Subtle than Death on epätavallisen kypsä, vahvuutensa tuntevan bändin levy. Se ei ole uuden yhtyeen käyntikortti täynnä hittibiisejä, vaan avarasoundinen ja lyriikoiltaankin fiksu kokonaisuus. Biisit uhkuvat nuoren ihmisen oikeutetun aggression ryydittämää huolta huomisesta, joka yltää jollain abstraktilla tavalla viihteen tuolle puolen ja merkitsee jotain enemmän.
Biisit eivät jää laakista muistiin vaan kutsuvat toistuvaan kuunteluun ja myös kestävät sellaista. Niiden vetovoima perustuu fiiliksiin ja ajattelemisen aiheiden antamiseen, ei kertakäyttöisiin popkoukkuihin.