Hollantilaisen mysteeriduon musiikki on täynnä kauneutta, epätoivoa ja syvää melankoliaa. Yhtyeen toinen albumi esittelee raa’an pehmeää ja tunnelmallista black metalia, joka ei puhuttele ”rajuudellaan” vaan sitäkin hypnoottisemmalla ilmaisullaan.
Black metal on aina kärsinyt keinotekoisesti sisäänrakennetusta pseudoelitismistä, jolla joko kompensoidaan epävarmuutta tai piilotellaan oman ideologian kumisevaa onttoutta. Our Throne ei ole selvästikään kiinnostunut saappaidennuolennasta ja tulee varmaankin saamaan true-poseerajilta lokaa niskaansa.
Toisaalta yhtyeen toisella levyllä ei haiskahda myöskään turhan imelä hipsterimeininki, vaikka Our Thronen ilmaisu on aika lähellä esimerkiksi Deafheavenin kaltaisia yhtyeitä. Ja kukapa tässä maailmassa enää tietää mikä on ironista ja mikä ei.
Vaikka Amber and Gold on kaikin puolin pätevä teos, voisin naputtaa hieman aneemisista rumpusoundeista, jotka tuntuvat jäävän miksauksessa kitaroiden jalkoihin. Muilta osin levy toimittaa silkkaa asiaa. Estetisoitua surua puhtaimmassa muodossaan.