Leimallisen amerikkalainen metalliyhtye Five Finger Death Punch jatkaa seitsemännellä pitkäsoitollaan samaa uhon ja tuhon linjaa. Tietysti mukana on myös kevyempää ja melodisempaa höystettä tarttuvuuden takaamiseksi. En sinällään paheksu tällaista toteutustapaa, mutta FFDP:n sekoittamana lopputulos kuulostaa alkoholistin käytökseltä. Aluksi hajotetaan humalassa paikat ja pyydellään sitten krapulassa anteeksi.
Tuotantoarvot ovat periamerikkalaiseen tapaan huikeat, ja levy jytää tässä mielessä varsin oivallisesti. En voi silti olla tuntematta vastenmielisyyttä halpaa, Kauniit ja rohkeat -tyyppistä melodraamaa mallintavaa musiikkia kohtaan. Kyseessä on eittämättä kovan luokan orkesteri, mutta se ei ole mikään tekosyy tehdä tämänkaltaisia levyjä.
Pantera ja Slipknot ovat parhaimmillaan karskeja ja groovaavia yhtyeitä. Five Finger Death Punch on yksinkertaisesti vain banaali.