Luc Hessin ja Jona Nidon muodostaman duon alkuperäisenä ideana oli olla ”lahjaton versio Mars Voltasta”. En osaa sanoa, miten hyvin tai huonosti tässä on onnistuttu, mutta heidän kimppalevynsä toisen duon, Kevin Gallandin ja Chadi Messmerin The Flying Raclettesin kanssa sisältää oivaltavaa ja paikoin varsin räyhäkästä instrumentaalirockia.
Post-, noise- ja progerockin välisessa maastossa seikkaileva musiikki on rytmisesti notkeaa, uhmaavasti riffittelevää ja ilmavasti jammailevaa. Tekijät luottavat simppeliin kitara, basso ja rummut -kombinaatioon, eivätkä levyn sävellyksetkään ole lopulta mitenkään supermonimutkaisia. Nelikon viehätys piileekin siinä hektisessä flow-tilassa, jonka se kykenee soitollaan luomaan. Musiikissa on yhtä aikaa läsnä punkin raivokas intensiivisyys ja progen rytminen kudoksellisuus.
Suhteellisen sähäkkään kappalemateriaaliin tekee poikkeuksen komea päätöskappale, 12-minuuttinen Gigadodane, joka kanavoi jammailuunsa varsin onnistuneesti varhaisen Santanan sävyjä.