Brittiläinen hard rock-ryhmä luottaa vanhan koulukunnan kikkoihin, ja hyvä niin. Inglorious yhdistää 1970-lukulaisen soundipolitiikan taitavasti 1980-luvun täsmäkoukkuihin ja operoi vahvasti samalla alueella kuin esimerkiksi Deep Purple ja Whitesnake.
Nathan James on selkeästi Coverdalensä kuunnellut, ja miehen ääni onkin orkesterin valttikortti. We Will Riden äänimaisema on mukavan ilmava, ja soitossa on sopivaa irtonaisuutta ja groovea, jotka jäävät usein puuttumaan moderneilta, tiukasti klikkiin soitetuilta ja täyteen ahdetuilta rocklevyiltä. Tällä albumilla bändisoitto on nostettu valokeilaan ja annettu sen kannatella sävellyksiä. Levyn inhimillisen lämmin kosketus tekee kappaleista helposti lähestyttäviä ja välittömän tuntuisia.
Vaikka klikkiä ei ole käytetty eikä virheitä korjailtu, se ei tarkoita, että yhtyeen soitto kuulostaisi jotenkin löysältä tai hutiloidulta. Kun ammattimiehet osaavat asiansa, mitään ylimääräisiä tuotantotemppuja ei tarvita. Yhtyeen luonnollinen kemia ja interaktio tulevat hyvin läpi, ja kun sävellyksetkin ovat keskimääräistä tasokkaampia, lopputulema on kaikin puolin voitokas.