New Yorkin Bronx oli ainakin kasarileffojen kuvastossa legendaarisen kova kaupunginosa, jossa jengit riehuivat ja rikollisuus rehotti. Niissä maisemissa vuonna 1998 perustettu Lost Legacy on valinnut aseekseen melodisen jenkkipowerin, ja toista pitkäsoittoa julkaistaan nyt kevyesti 11 vuotta esikoisen jälkeen.
Mitäpä sitä kiirehtimään, sillä tämän sortin heavy metal ei mene koskaan vanhaksi. Varttuneempaa koulukuntaa edustava miehistö ei ymmärrä trendien päälle, ja vaikutteet haetaan Metal Churchin, Vicious Rumorsin ja hieman myös klassisen brittiheavyn suunnalta.
Sydäntä tässä on, sitä ei voi kiistää. Bändi veivaa kitaravetoista ja eeppisiä sävyjä tavoittelevaa musiikkiaan terävällä otteella. Erikoisella nuotilla kailottava laulaja tuo touhuun omaa väriä.
Musiikki itsessään ei edes yritä hakea haastavaa tai uudenlaista kulmaa. Menneisyydessä eletään, ja kaikesta kuulee, että bändi on täysin tosissaan. Valitettavasti kappaleista ei jää juuri muille kerrottavaksi, vaikka mitään selviä vikojakaan on vaikea osoittaa. Jokunen tarttuva laulumelodia ei keskinkertaisia sävelmiä pelasta.
Tietynlaista sympaattista lämpöä tässä on. Ikään kuin hyvin tuotettua ja soitettua, mutta herttaista käppää yhtä kaikki.