Hevin soittaminen on takuulla mukava harrastus – arviossa Uburen

Julkaistu Infernossa 7/2019.

26.10.2019
Uburen
And the Mountains Weep
omakustanne

Moni muistelee kaiholla 1990-lukua, jolloin mainoslauseessa esiintyvä ”Norwegian Black Metal” oli useimmiten tae hyvästä musiikista. Meno on aivan toista 25 vuotta myöhemmin, sillä näennäisesti elinvoimainen norjalainen metalliskene pullauttaa tasaisin väliajoin pinnalle toinen toistaan laimeampia yhtyeitä.

Yksi niistä on kolmannella kokopitkällään riuhtova Uburen, jonka musiikilliseksi linjaksi on hioutunut keskitempoinen musta metalli, jota koristellaan tutuilta kuulostavin skandimytologioin. Kappaleiden nimet kuten Entrance to Valhalla ja Huldra paljastavat nopeasti, mistä albumilla on kyse.

Tuntuu käsittämättömältä, että Uburenilla ja esiasteellaan Skyggegjemselillä on takanaan yhteensä 13 vuotta historiaa. Kolmikon soitto laahaa ihmeellisellä tavalla eikä musiikissa ole oikein minkäänlaista potkua, ja kun sävellyksetkin ovat selvästi keskitasoa vaatimattomampia, And the Mountains Weepin kuuntelu muodostuu todella ankeaksi operaatioksi.

Hevin soittaminen on takuulla mukava harrastus, mutta mikäli bändin kyvyt eivät riitä kuin parin mukiinmenevän riffin luontiin, sen levyjen julkaiseminen ei palvele yhtään ketään.