Jokunen Norjan black metal -touhuja parikymmentä vuotta sitten seurannut saattaa muistaa Perishedin ensimmäisen albumin Karkin (1998). Sitä on pidetty jopa yhtenä genrensä merkkiteoksista, vaikka levy nousee harvemmin esiin tuon aikakauden klassikoista puhuttaessa.
Karkin jälkeen ainoastaan kohtuuttoman laimean Seidin vuonna 2003 julkaissut hommelvikiläisporukka on maannut haudassa jo reilusti yli vuosikymmenen, mikä tekee tälle uusintajulkaisulle täyden oikeuden.
Melodinen mutta pirullisesti suriseva kiekko iskeytyy tyylillisesti jonnekin Covenantin In Times before the Lightin, Ancientin Svartalvheimin, Obtained Enslavementin Witchcraftin ja Dimmu Borgirin Stormblåstin väliseen rakoon, joten musiikkityyliä vähänkään tuntevat tajuavat, millaisesta levystä on kyse. Perishedin linja on kenties tyypillistä Norja-kamaa hiukan rajumpi, tulisempi ja nopeatempoisempi.
Kark on hyvä levy, mutta klassikkostatuksen kanssa on vähän niin ja näin. Huippukovat kappaleet puuttuvat, ja yksitoistabiisiseksi kasvaneella levyllä on hieman liikaa kestoa, jotta se pitäisi tiukasti otteessaan loppuun saakka.