Kolmannella levyllään möykkäröivän jenkkibändin tyylilajiksi kerrotaan mustaan metalliin viittaava hautajaisdoom, mikä herättää mielenkiinnon, genren onnistujat kun tapaavat olla usein todella merkittäviä tapauksia.
Usnea rouhii soittimistaan raskassoutuisia kappaleita, jotka noudattelevat monilta osin tyylilajinsa kliseitä mutta kulkevat ajoittain hieman kevyempienkin vaikutteiden vietävänä. Bändi on selkeästi hakenut ilmaisuunsa monipuolisuutta, mutta kappaleet vaikuttavat lopulta enimmäkseen sekalaisilta kyhäelmiltä, joissa pitkäpiimäiset ja satunnaisesti tipautellut riffit seuraavat toisiaan.
Viisibiisinen Portals into Futility on hyvin tehtyä mutta harmittavan keskinkertaista jyräystä muiden muassa Celtic Frostin ja suomalaisen Unholyn kehittelemässä genressä. Pelkillä painavilla kitaravalleilla ei pötkitä pitkälle, jos kappaleista puuttuu todellinen sisältö ja erityisesti se selittämätön pahaenteinen tunnelma, joka kylmää selkäpiitä vielä päiväkausia levyn kuuntelun jälkeen.
Portals into Futilityn perusteella on sanottava, että ihmeitä saa tapahtua, mikäli Usnea kehittyy edes jollain tavalla relevantiksi ja mielenkiintoiseksi bändiksi.