Psycroptin ukkojen sivubändi toimittaa selvästi jonkinlaista vapaa-ajan orkesterin virkaa. Siinä missä Psycroptin musiikissa kuuluu vuosikausien aikana hioutunut tekninen kyvykkyys ja ammattimaisempi ote, Domination Campaign tarjoaa selvästi suoraviivaisempaa rytinää.
Death metalia tässäkin soitetaan, mutta kulmia ja tempoa on huomattavasti vähemmän. Vanhan liiton karumpaa turpaanvetoa ei harrastella, vaan kyseessä on hitusen modernimpi melodioilla väritetty ja pääosin keskitempoinen vyörytys.
Soittimia ei tarvitse emobändin mitassa puristaa eikä nuottien määrää muistella. Domination Campaign ei ole sekään aivan yksinkertaisimmasta päästä, mutta kaikki kahdeksan kappaletta liikkuvat enimmäkseen samoissa maisemissa.
Groovaava lihamöykky kulkee vaivattomasti ja kaikilla on ihan kivaa. Loppupeleissä A Storm of Steel ei kuitenkaan sisällä aivan nimensä veroista myrskyä, eikä levyn loputtua ole minkäänlaista tarvetta ottaa uutta kierrosta.
”Ihan kiva” tuskin lämmittää sen paremmin tekijöitä kuin lukijoitakaan, mutta joskus se on kerta kaikkiaan ainoa järkevä luonnehdinta.